26. huhtikuuta 2010

Se on Martta täällä taas. Mää haluan ihan ensteks sanoo, että vaadi Piia sitä nakia vaan ja jos ei tipu niin ei kannata tehä mitää ja kattellen on kannattaako sittekään. Tätä periaatetta mää oo vaalinu tähän saakka ja hyvin oon pärjänny!

Arvakkaapa vaan mitä herkkupaloja äiskä meille toi? Ne on jotai kanoja, niitä on muorillakin. Että niiden kakka on mitä suurinta herkkua, namsk. Ikävää vaan että äiskä on sulkenu ne semmoseen tarhaan, mikä tarkottaa sitä etten mää pääse maiskuttelee. On ne muutenkin erikivoja, mun tarttee ihan ensimmäiseks juosta kattoo onko ne pihalla ja si vähä nuuskutella siitä aidan läpi. Yks oli kerra päässy pois sieltä ja se piti sitte metkaa ääntä ku juoksin sen perässä! Yks juttu on ihan epistä. Niillä on kotona semmosta ihanaa purua, mää niin kovin tykkäisin siinä pyöriä. Onneks mää löysin tuolta metästä melkein samanmoisen kasan ja kylvin siinä oikee sydämeni kyllyydestä <3

Mää olin tässä aika pitkällä kyläilyreissullakin. Siellä oli ihan kivaa, mutta kyllä kotona on kivempaa. Vaikka äiskä murmuttikin, että mää oon terroristi ja tuhoan rauhan talosta. Pyh, mää vaan vähän tuon elämää tähän ummehtuneeseen mökkiin! Sillä aikaa ku mää olin poissa oli Mimmi tukittu semmoseen suppiloon, eihän semmosen kanssa pystyny ees painii joten enstöikseni mää poistin sen suppilon! Äiskä ei kyllä uskonu, että se on tarpeeton ja laitto sen sitte takas. Nyt sitä ei onneks enää oo ja mää voin jatkaa painiharjotuksia.

Mitäpä tässä muuta. Kävin mää taas yhellä misseilyreissullakin, mutta aika laihoin tuloksin äiskän mielestä siis. Musta oli kyllä ihan hauskaa ku pääsin vähän ajeleen ja haisteleen muun maailman meininkiä. Äiskä meinas että mun missiuran kanssa pidetään ny vähän taukoo, mä saan olla ny vaa kotikulmien kuningatar, mitä mää oon tietty muutenkin! Katotaa ny kauanko se jaksaa sitte taukoilla, mää oon vaikka heti valamis kunhan käyn enste kaunistautuu purukasan ja ruusupuskan kautta!

Ainiijoo mun pitiki kertoo mun urotyöstä! Meijän kulmilla asuu yks aika nuija koira ja se käy aina meitä härnää tos pihas. Mää yleensä tyydyn vaan naisellisiin kiljahteluihin, mutta kerra se meni liian pitkälle! Kehtas ruoja mennä MUN kuistille ja käydä MUN Öpen kimppuun! Niin mää sitte menin ja tartuin sitä elukkaa persuuksista, johan lähti! Äiskä meinaa laittaa iskän tekee aidan tohon pihaan, lälälläää eipä tuu enää tänne!

Mää haluaisin kovasti kuulla si Veeran vauvauutisia, pienet koiravauvat on NIIN ihania!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti