Meille osoitettiin paikka missä oli vähän verta ja Svante lähtikin nenä maassa tiukkana jäljestämään. Olin vähän jännittänyt että miten osaan sitä lukea kun se ei ole yhtä tiukasti maavainuinen kuin Pihla, mutta tuollainen suht tuore jälki teki sen ettei minulla ollut epäilystäkään onko se jäljellä vai ei! Kerran se lähti jäljeltä sivuun, huomasin sen mutten uskaltanut sanoa mitään, ajattelin että koira tietää paremmin ja niin se palasi jäljelle ja jatkoi jäljestystä. Parissa kohtaa se pyöri vähän enemmän, muutaman kohdan se merkkasi nuuskuttelemalla pitempään, koko ajan pysyin kärryillä mitä tapahtuu. Svantella oli intoa ja malttia ja niinpä se peurakin sieltä löytyi. Valkoinen peräpeili näkyi taskulampun valossa, jäin odottamaan että varmistavat sen olevan kuollut ja olihan se. Päästin Svanten katsomaan ja oli se polleeta poikaa!
Oli todella hienoa että erityisesti tämä Svanten ensimmäinen haavakkopeura löytyi. Siitä sai intoa ja itseluottamusta niin koira kuin omistajatkin.
Gösta pääsi viime viikonlopulla metsälle ja ottikin pari pientä ajonpätkää. Lisäksi nähtiin kaksi peuraa ja päästettiin Svante niiden jäljille, se lähti hienolla haukulla mutta teki hukan melko nopeasti, josko se siitä pikkuhiljaa. Tänä viikonloppuna olisi ainakin Göstaa tarkoitus vielä metsälle, saas nähdä löytyykö mitään ja saadaanko ajoja.
Svante ja Kyllikki matkasi Latviassa ja Liettuassa näyttelyissä alkukuusta, Svante voitti kumpanakin päivänä ryhmän, Kylli oli Latviassa taas PN-2 ja Liettuassa jäi valioluokan kolmanneksi. Svante on nyt siis myös Liettuan ja Baltian muotovalio. Svanten tyttö Lyyli oli Köyliön ryhmiksessä syyskuussa ROP ja samassa näyttelyssä Lyylin veli Mökö sai ERIn. Siinä jotain näyttelykuulumisiakin :)
