Miiru astutettiin viime vuoden lopulla mutta jostain syystä pennut kuolivat kohtuun. Alkuvuosi meni toipuessa ja aksaaminen jäi lähes kokonaan. Ensin Miiru oli toipilas, sitten minulla säädeltiin lääkityksiä niin että vasta nyt alan olla taas kuosissa. Nivelrikko ei ole ollenkaan kivaa ja krooninen kipu on tullut tutuksi. Kun särkee 24/7 ei aina jaksa hymyillä. Onneksi taidetaan olla voiton puolella lääkityksen kanssa, töihin minusta ei taida olla. Ja koska nivelrikko on ranteessa niin parantavaa hoitoa ei oikeastaan ole, ei voi vaihtaa varaosaa.. Ranne oli myös syynä isoon muutokseen, nimittäin jouduin antamaan Wiin pois. Ei tullut mitään elämästä kahden noin ison koiran kanssa. Wii pääsi onneksi Mirkan luo Naava porokoiran kaveriksi ja treffaamme säännöllisin väliajoin!
Harrastuskaverin puute oli taas krooninen. Totesin että vaihdetaan pienempään, lapsuuteni haaverotuun ja sillä meille muutti shelttineiti Käpy. Käpy muutti Suomeen Liettuasta eli mamujen sopeuttaminen yhteiskuntaamme tässä taloudessa jatkuu edelleen. Käpy on vauhdikas ja iloinen sheltti joka rrakastaa kaikkia ihmisiä! Se on melkoinen kullanmuru joka jaksaa ja jaksaa... Kävyn kanssa aloitetaan agilityn alkeiskurssilla kesällä ja haaveena on saada kerrankin aikaan alusta asti oikein pohjustettu aksakaveri.
