Pahin mahdollinen takapakki

...tai no toiseksi pahin. Pirta ei sitten jaksanut yrityksestä huolimatta, se nukahti omaan petiin oman emon viereen. Peppi voi toistaiseksi hyvin, hiukan etsiskelee pentua mutta sen fyysinen kunto on hyvä. Toivottavasti sen kanssa ei tule takapakkia, tässä olis nyt jo ihan riittävästi meille.

Meille syntyi pippurinen Pirta!

Pepillä laski lämpö perjantaiaamuna ja päivällä se rupes hiukan petailemaan. Illalla totesin että tänä yönä tuskin tapahtuu ja menin nukkumaan. Aamulla seitsemältä havahduin Pepin läähätykseen ja ennen puolta päivää menikin vedet. Parin tunnin tehokkaiden polttojen jälkeen oli selvää että homma ei etene, lähdettiin päivystykseen. Tsekattiin ultralla sydänäänet, kaksi varmaa elävää ja kolmas epävarma. Pistettiin oksitosiinia todetaksemme että ei onnistu, ei muuta ku leikkuupöydälle. Jonkun ajan kuluttua sain hierottavaksi valtavan kokoisen urospennun joka oli hyvin elottoman oloinen, elossa se oli mutta vain vaivoin. Pian hoitaja toi narttupennun että ota tämä ja pidä lämpöisenä, hän ottaa pojan ja kokeilee vielä adrenaliinia josko virkoisi. Pippurinen Pirta pyrki pois pyyhkeen sisältä ja oli melkoisen selvää että sillä ei ole hätää. Jonkun ajan kuluttua meille tultiin sanomaan että iso poika ei selvinnyt ja toinen oli syntynyt kuolleena. Pian saatiin Peppi leikkurista, laitettiin Pirta tissille ja valmistauduttiin lähtemään kotiin.

Yö meni valvoessa, piti kytätä ettei Peppi ruttaa Pirtaa kun on vielä leikkauksen jäljiltä väsynyt. Nyt tilanne näyttää ihan hyvältä, Pepin vointi on hyvä, ruoka maistuu, maitoa tuntuu tulevan. Pirta on pirteä ja syö hyvin. Toivottavasti tämä tuuli jatkuu eikä tule takapakkeja.

61 päivää odotusta täynnä

Pepin olo on välillä aika tuskainen ja se viihtyy omassa pentuaitauksessaan hyvin välillä makuupaikkaa vaihtaen. Liveseuranta webbikameralla on tylsää, lähinnä se juo ja nukkuu, välillä pentulaatikossa ja välillä lattialla. Ruoka maistuu normaaliin tapaan eikä elettäkään synnytyksen käynnistymisestä. Mun puolesta sais syntyä jo!