Gösta siis täytti ihan kokonaisen vuoden! Siitä on tullut komea kloppi ja vielä kun se on ihan lupaavasti aloittanut uraansa tuolla metsän puolellakin niin mikäpä tässä hymistellessä. Gösta on herttainen nuorukainen ja siihen on ladattu paljon odotuksia. Ajatus oli että saan kivan koiran jota voi kulettaa kehässä ja jäljellä mutta näyttää siltä että sain paljon muutakin, aika näyttää! Alkukaudesta Gösta keskittyy ajohommiin, talvella kokeillaan luolia jahka pesät kansoittuvat. 4-kuisena Gösta haukkui kettua ensimmäisen kerran ja vaikutti lupaavalta, talven mittaan Gösta pääsee siis luolillekin! Gösta tosiaan ajoi tänään peuraa 20 minuutin ajan, jatkoa ootellessa! Tässä 1-vuotispotretti:
Svante on jännä koira. Se on huomaamaton ja vaatimaton ja ties mitä kaikkea muuta. Jatkuvasti saan yllättyä sen ominaisuuksista, viimeisimpänä sen into haukkua kettua ja tunkea luoliin. Sen iso koko on suuri hidaste, mutta sitä tullaan kokeilemaan ainakin latojen alla ensi talvena. Viime blogikirjoituksessa haukuin sen onnetonta hakua, tänään se näytti ihan suht kelvollista työskentelyä metällä. Ehkei pitäisi kamalasti arvostella kun niiden todellisista taidoista ei vielä tiedä mitään. Reeniä vaan, sitä ne tarvii.
Hilla on kotiutunut täydellisesti, se alkaa olla ihan oma itsensä, iloinen ja vilkas hännänheiluttaja. Se on löytänyt paikkansa Jarkon kainalosta ja niillä on Göstan kanssa tosi hauskaa. Pyykit on kiva pudottaa narulta ja Dharmaa on kiva härnätä.
Kylli oli elementissään kun eilen kävimme etsimässä uusia luolia ja löysimmekin yhden pellon reunasta kymmenkunta ketunkoloa. Hauskuus loppui lyhyeen kun Kylli työnsi kuononsa maa-ampiaispesään ja sai useita pistoja vihaisilta amppareilta. Svantekin sai niistä osansa mutta Hilla onneksi säästyi sillä kertaa. Tulisi nyt jo yöpakkaset niin pääsisi amppareitakin eroon, hirvikärpäsiä kun ei enää juurikaan näy.
Olin unohtaa koko Pepin. No, viime torstain koirajahti on hyväkin unohtaa tai muuten jää kaikilta ajot ajamatta ;) Käytiin testaamassa GPS-tutkaa ja ajatus oli että ihan pikaseen vaan. Peppi päätti toisin ja ajoikin viitisen tuntia ja kello oli jo kymmenen kun saatiin se vihdoin kiinni, sillä ei ollut mitään aikomusta jättää ajohommia mutta onneksi saatiin se hukalta kaapattua autoon. Sitkeä pimu siis eikä enää tartte miettiä että pääseekö Peppi metsään arki-iltana vai ei, EI pääse!
Tänään Veeran ja Svanten pennut täyttivät neljä kuukautta ja olen saanut pelkästään positiivisia viestejä uusista kodeista. Vertti on ollut jo jonkun yön pissimättä sisälle ja on oppinut ymmärtämään eri sanojen merkityksen. Uskoisin että "ruokaa" ja "syömään" ovat tämän pojan ykkössanat ;) Jenkkilän valloittaja Viljo treenaa säännöllisesti jäljestystä ja Pattin haaste on keksiä riittävän vaativia älypelejä meidän pikku einsteinille.
