Se on moro vaan kaikille! Ajattelin, että jo se on munkin aika tänne jotain itsestäni kirjottaa ku kaikki muutkin kerran. Olen Martta 2 vee neitokainen Virroilta. Rodultani olen tiibetinterrieri ja tuo Fantom on mun iskä. Mun laumaan kuuluu äiskä, iskä ja koirakaverit Öppe ja Mimmi sekä Hilma kissa. Lisäksi julmasti on suljettu häkkiin suloinen ja pörröinen Siiri, jonka nää väittää olevan kani, mutta mun mielestä se on mun kauan kadoksissa ollu pentu!

Mun suurinta huvia tällä hetkellä on Mimmin kiusaaminen, se pitää niin mukavaa ääntä kun sitä vähän linttaa lumihankeen. Öppee ei viitti kiusata ku se alkaa heti roikottaa jalkaansa ja teeskentelee, että ny siihen sattu. Muuten mää lenkkeilen aika ahkerasti ja oonkin niin fiksu, että saan olla lenkit vapaana. Äiskä kehu, että mä saan olla vapaana, koska tuun heti ku se huutaa (joskus mä kyllä leikin etten kuule niin saan olla vapaana pidempään). Viimeks oli aika pelottavaa ku yhes pihas oliki kans koira vapaana, mä juoksin heti äiskän luokse ku se käski, että se sai laittaa mut kiinni. Sen jälkeen menin sit kertoo sille rotjakkeelle, ettei toisia saa noin pelotella! Oon nimittäin aika urhee koira. Kerraski ku meijän pihaan tuli yks naapurin koira niin mä pelastin meijän kaikkien herkkuluut suuhuni ja juoksin äkkiä ovelle.

Äiskä on häätäny mut ja Mimmin öiks pesuhuoneeseen. Mä viihdyn siellä ku siel on mun rakas punkka, mutta Mimmi vähän rotestoi. Ei auta edes punkan halailu ku Mimmi haukkuu korvan juuressa,olispa kuuro niinku seki niin ei paljo haittais. Mimmi on ihan mukava, mutta välillä aika rasittava.

Mäkin kävin terveystarkastuksissa ja oli se kummaa touhua. Tapasin yhen toisenkin tiben Pertin, mutta en tykänny sitte yhtää ku se alko heti ahdisteleen. Olis pitäny karvansa omalla puolellaan niin olis voinu olla ihan siedettäväkin. Tulokset näytti ihan hyvää, että terve pitäs niiren puolesta olla. Loppureissu on vähän hämärä ku mää jostain syystä sammahdin kesken kaiken ja heräsin seuraavan kerran vasta kotona! Ihme juttu.

Mutta ny väsyttää jo niin kovin ja äiskä varmaa repii meijät ylös jo viideltä, se ku on keksiny uuden villityksen eli aamulenkit. (Kyllä se tosta pian taas tasaantuu, sanokaa mun sanoneen!) Täytyy siis mennä nukkuu. Paljosti terveisiä Tialle ja Jarkolle ja muillekki jokka mut muistaa!

T. Martta ja sen hovi

Pilen talvikuulumisia

Niin terve, minä oon se Piia Turusta taas jos tiiätte. Mulle kuuluu oikein hyvää, käytiin vähän aikaa sitten silmälääkärissä ja se oli mukava reissu paitsi että piti autossa olla häkissä ja se oli tylsää. Siellä lääkärissä mulle laitettiin semmoisia tippoja silmiin ja sitten mää pissasin lattialle huvikseni, ja sitten se lääkäri katsoi niitä silimiä semmosella lampulla ja ilman lamppua ja sanoi että onpa kyllä vähän maanantaikappale koko silmä ja minua nauratti. Mutta kuulemma se silmä mikä on huono niin oli mennyt paremmaksi, jos tiiätte. Mää näänkin sillä taas vähäsen, on paljon parempi pällistellä ja katsoa telekkarista Vinksiä, se on mun lempi ohojelma jos tiiätte semmosen Vinksin niin se on hyvä. Ratula on huono. Äiti ja Tia sanoi että hyvä koira ja kotimatkalla mää sain semmoista herkkuruokaa vaan sepä oli ehkä vähän huono ajatus kun sitten aamulla mulla oli hirmuinen ripuli ja mää oksentelin matolle ja äiti yökkäili ja puhui kaikkia rumia ja iskä vaan nukkui eikä huomannut mitään vaikka täällä haisi ihan hirviältä, hi hi hi. Saattoi se kyllä olla joku pöpökin kun mää aina työnnän mun kirsun joka paikkaan mihin ei pitäis niin siitä voi kuulemma saada pöpön ja sitten tulee semmonen tauti mahaan. 

Sitten mää oon käynyt semmosissa koiranäyttelyissä. Se on hauskaa, siellä on hulluna kaikkia muita koiria ja niitä saa haistella ja ihmiset tulee rapsuttamaan kun minä oon kuulemma niin sievä, ja sitten minä vähän aina pyörin lattialla ja heilutan häntää ja oon onnellinen kun joku huomaa. Siellä näyttelyissä juostaan semmosesti hassusti ympyrää ja minä juoksen aina tosi hienosti. Tuomaritkin on tykänneet musta, se toinen sano että mää olin erittäin hyvä mutta kuulema hento ja hontelo vielä ja mää sanoin että hento ja hontelo sulla on housuissas, jos tiiät. Se toinen tuomari viime viikonloppuna tykkäsi musta vielä enemmän ja sanoi että mää oon niinku erinomainen, mut sitten mää en kuitenkaan saanu palakintoja kun oon kuulemma vielä niin löysä! Äiti sano että löysä mä kyllä olen mut eniten tuosta päästä, jos tiiät. Ne aina haukkuu tyhymäksi... Mutta se näyttelyissä on kyllä parasta että sitten kun mää oon juossu hienosti sielä niin mää saan aina nakkija. 

Kotona minä oon vaan seurannu iskää ja äitiä joka huoneeseen koko ajan, kuulemma minä oon semmonen seurakoira. Mää oon nykyään aika hyvä varastamaan pöydältä, jos tiiätte ku siellä on aina jotain sämpylöitä tai karkkija niin minä varastan ne vaan sitä minä en ikinä muista että pitäis mennä piiloon syömään niin melekein aina jään sitten kiinni ja nuo ottaa ne herkut pois. Iskä ja äiti osti uuden sängyn ja me mahutaan nyt paljon paremmin nukkumaan siellä peiton alla. Me ei kuulemma saaha tulla sänkyhyn mutta me tullaan aina silti, jos tiiätte ja sitten ku meitä yritettään heittää pois niin mepä väistetäänkin nii iskä aina potkasee vahingossa äitiä eikä meitä, hi hi.

Joo ei muuta soitellaan t Piija Turusta. 

Uusi vuosi, uudet kujeet!

Pakkanen pitää hurttimukset sisällä eikä sitä kieltämättä itsekään juuri halua pakkaseen nenäänsä työntää. Metsästysreissutkin ovat kaatuneet näihin paukkupakkasiin mutta eiköhän sitä keliä riitä niihinkin puuhiin kevään edetessä. Gösta kasvaa ja komistuu, se on reipas riiviö joka ei pelkää mitään ja on kietonut kaikki tassujensa ympärille. Ääntä ja tahtoa riittää mutta niin sitä riittää meillä ihmisilläkin!

Dharma ja Svante

Gösta puree Kylliä korvasta...

...ja Kylli hermostuu, Gösta tuumaa et älä ny hermostu en mä tosissaan..

 

Göstan mielestä Fantom on kiva tyyppi

Göstan suuuuuri suu