Pilen talvikuulumisia

Niin terve, minä oon se Piia Turusta taas jos tiiätte. Mulle kuuluu oikein hyvää, käytiin vähän aikaa sitten silmälääkärissä ja se oli mukava reissu paitsi että piti autossa olla häkissä ja se oli tylsää. Siellä lääkärissä mulle laitettiin semmoisia tippoja silmiin ja sitten mää pissasin lattialle huvikseni, ja sitten se lääkäri katsoi niitä silimiä semmosella lampulla ja ilman lamppua ja sanoi että onpa kyllä vähän maanantaikappale koko silmä ja minua nauratti. Mutta kuulemma se silmä mikä on huono niin oli mennyt paremmaksi, jos tiiätte. Mää näänkin sillä taas vähäsen, on paljon parempi pällistellä ja katsoa telekkarista Vinksiä, se on mun lempi ohojelma jos tiiätte semmosen Vinksin niin se on hyvä. Ratula on huono. Äiti ja Tia sanoi että hyvä koira ja kotimatkalla mää sain semmoista herkkuruokaa vaan sepä oli ehkä vähän huono ajatus kun sitten aamulla mulla oli hirmuinen ripuli ja mää oksentelin matolle ja äiti yökkäili ja puhui kaikkia rumia ja iskä vaan nukkui eikä huomannut mitään vaikka täällä haisi ihan hirviältä, hi hi hi. Saattoi se kyllä olla joku pöpökin kun mää aina työnnän mun kirsun joka paikkaan mihin ei pitäis niin siitä voi kuulemma saada pöpön ja sitten tulee semmonen tauti mahaan. 

Sitten mää oon käynyt semmosissa koiranäyttelyissä. Se on hauskaa, siellä on hulluna kaikkia muita koiria ja niitä saa haistella ja ihmiset tulee rapsuttamaan kun minä oon kuulemma niin sievä, ja sitten minä vähän aina pyörin lattialla ja heilutan häntää ja oon onnellinen kun joku huomaa. Siellä näyttelyissä juostaan semmosesti hassusti ympyrää ja minä juoksen aina tosi hienosti. Tuomaritkin on tykänneet musta, se toinen sano että mää olin erittäin hyvä mutta kuulema hento ja hontelo vielä ja mää sanoin että hento ja hontelo sulla on housuissas, jos tiiät. Se toinen tuomari viime viikonloppuna tykkäsi musta vielä enemmän ja sanoi että mää oon niinku erinomainen, mut sitten mää en kuitenkaan saanu palakintoja kun oon kuulemma vielä niin löysä! Äiti sano että löysä mä kyllä olen mut eniten tuosta päästä, jos tiiät. Ne aina haukkuu tyhymäksi... Mutta se näyttelyissä on kyllä parasta että sitten kun mää oon juossu hienosti sielä niin mää saan aina nakkija. 

Kotona minä oon vaan seurannu iskää ja äitiä joka huoneeseen koko ajan, kuulemma minä oon semmonen seurakoira. Mää oon nykyään aika hyvä varastamaan pöydältä, jos tiiätte ku siellä on aina jotain sämpylöitä tai karkkija niin minä varastan ne vaan sitä minä en ikinä muista että pitäis mennä piiloon syömään niin melekein aina jään sitten kiinni ja nuo ottaa ne herkut pois. Iskä ja äiti osti uuden sängyn ja me mahutaan nyt paljon paremmin nukkumaan siellä peiton alla. Me ei kuulemma saaha tulla sänkyhyn mutta me tullaan aina silti, jos tiiätte ja sitten ku meitä yritettään heittää pois niin mepä väistetäänkin nii iskä aina potkasee vahingossa äitiä eikä meitä, hi hi.

Joo ei muuta soitellaan t Piija Turusta.