Patricia Nance, kennel v Dorndorf, vieraili luonani kahden viikon ajan. Patt oli osunut kotisivuillemme ja ihastunut Svanteen jo yli vuosi sitten ja meni pitkään ennen kuin hän löysi sivuillemme uudelleen. Kun hän huomasi toukokuun lopussa että Svantelle on syntynyt kolme urospentua hän laittoi heti sähköpostia että olisinko valmis myymään pennun hänelle Atlantin taa. Vastasin heti etten suoraan sano ei, eli jatketaan keskustelua siitä mitä kumpainenkin on asioista mieltä ja mehän kirjoiteltiin. Kymmenen viikon aikana vaihdettiin melkein 200 sähköpostia. Kerroin kaiken tiedossa olevan koirieni taustoista, silmäsairauksista, selkäongelmista, luonteista, ihan kaikesta. Halusin että ihminen, joka tulee ostamaan koiranpentua niinkin kaukaa tietää tasan tarkkaan mihin on ryhtymässä, tiedossa olevien asioiden puitteissa luonnollisesti. Niin kauan kun asioita salaillaan eikä edes toisille kasvattajille kerrota mahdollisista ongelmista niin kaikesta ei edes voi tietää.
Ohjelmaan kuului mm. kaksi näyttelyä Ruotsissa ja yksi Suomessa, pari kasvattajakäyntiä joilla nähtiin yhteensä parikymmentä koiraa, nähtiin useampi pitkäkarvainen mäyris luolaharjoituksissa ja päästiin myös mukaan mäyräjahtiin, "työkaluina" kolme pitkäkarvaista mäyräkoiraa! Paljon vietettiin aikaa pentujen kanssa, tehtiin niille jälkiä, käytettiin rannalla ja ulkoiltiin metsässä. Käytiin Turun torilla ja Turun Linnassa. Melkeinpä joka päivälle siunaantui lopulta jotain ohjelmaa vaikka väljäksi olin aikataulumme suunnitellut.
FI KVA-M Ruohometsän Cuura (om. Tero Ratinen)
Pattin vierailu oli antoisa, paljon keskusteltiin kasvattamisesta, pentujen sosiaalistamisesta, koirien kouluttamisesta ja juttua ja tekemistä olisi riittänyt muutamalle lisäviikollekin. Patt oli tyytyväinen pentujen luonteisiin ja jäljestämistaitoon ja hän valitsikin itselleen sen pennun mihin hän oli jo ihan ensimmäisessä kuvassa ihastunut, eli Viljoon, siihen pieneen ja pippuriseen. Viljo oli myös tarkempi jäljestäjä, sellainen nenä maassa menijä toisin kuin veljensä joka on vähän vauhdikkaampi ja ilmavainuisempi. Eikä siinä, pentujen touhuja seuraillessani ja Pattin kanssa kirjoitellessani minulla oli jo sellainen olo että Viljo on SE pentu joka lentää rapakon taa. Viljo oli kontaktihakuisempi, vilkkaampi ja se keskittyi asioihin eikä vain ryntäillyt paikasta toiseen.
Viljon pitkä lento oli mennyt todella hyvin, ei ininää eikä piipitystä mutta toisaalta olimme kyllä kuljettanut Viljoa jatkuvasti lentokassissa ja se oli ottanut sen omakseen, nimittäin päivää ennen lentoa se mönki itse sinne kassiin kuin kertoakseen että tää on mun! Pitkän matkustuksen jälkeen se on laittanut Pattin pojat sekaisin, syönyt Kasin kupista ja leikkinyt Owlin leluilla, näin ei ole käynyt koskaan aiemmin! Viljon paras kaveri on nuori narttu Seiko enkä yhtään ihmettele, voin kuvitella että ovat melko lailla samalla aaltopituudella!
Verttikin pääsi uuteen kotiin heti Viljon jälkeen, kävin näyttämässä Verttiä Nummelassa samalla reissulla kun vein Pattin ja Viljon kentälle ja jo seuraavana päivänä pakkasin Vertin muuttokuorman ja vein sen uuteen kotiinsa. Vertti muutti perheeseen jossa on 5- ja 7-vuotiaat tytöt sekä 13-vuotias pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira Topi ja elämä uudessa perheessä on lähtenyt käyntiin hyvin. Hiukan on uusi perhe ollut ihmeissään moisen vauhtihirmun kotiutumisesta mutta kaikki on kyllä sujunut hyvin, päiväsaikaan Vertti seuraa perheen äitiä joka paikkaan ja öisin Vertti nukkuu omassa pedissään Topin pedin vieressä.
Elokuun näyttelyissä on satanut menestystä joka suunnalla. Ruotsin reissulla Svante oli BIS-1 ja BIS-4, Mahti BIS-3 ja PU-2, kummastakin tuli Ruotsin valioita. Samaan aikaan Kiikoisissa Svanten tyttö Lyyli oli VSP kera sertin. Elonäyttelyssä Svante oli ROP, Lyyli VSP ja toka serti ja Gösta PU-2 serti. Dharma oli PN-3 ja ROP-veteraani ja Piiakin vielä PN-2 kera vara-sertin. Teuvalla Fantomin poika Pelle oli ROP ja sai ensimmäisen sertinsä ja Luumäellä taas Svanten tyttö, Enni nimeltään oli PN-2 ja sai myöskin ensimmäisen sertinsä. Nyt meidän poppoo jää näyttelytauolle ja keskitytään mettähommiin.
