Miirun pentue ja Kävyn terveystulokset

Miirulle syntyi hieno pentue 27.7. Taabernakkelin kenneliin, neljä poikaa ja kaksi tyttöä. Synnytys sujui mallikkaasti ja Miiru hoiti kaiken vimpan päälle. Heräsin ensimmäisen pennun jo synnyttyä ja valvoin vieressä kun loput putkahtelivat maailmaan. Tahti oli rauhallinen, pennut olivat yhtä lukuunottamatta hyvinkin tasakokoisia ja kaikki löysivät tissille ja alkoivat kasvamisen pienen maitosäädön jälkeen. Miirulta ei siis alkuun tullut riittävästi maitoa, Primperan-kuurin jälkeen tilanne tasaantui nopeasti ja pennut kasvoivat kohinalla ja tuplasivat painonsa ajallaan. Sain nauttia pennuista melkein kolme viikkoa jonka jälkeen Miiru pentuineen muutti Sadun luo Pirttikylään. Muutto sujui ongelmitta, Miiru käveli kuulemma tupaan kuin olisi kotiinsa tullut enkä epäile hetkeäkään etteikö homma sujuisi samalla tahdilla pentujen luovutukseen asti. Mun reipas Miirulainen! Kaikki pennut ovat varattuja.

Käpy täytti viime viikolla vuoden, perjantaina oli vuorossa 1v-rokotukset ja eilen lonkka-, kyynärnivel- ja selkäkuvat. Ja koska nykyään kaikki toimii nopeasti, viralliset lausunnot tulivat jo tänään ja rivi on seuraavanlainen: A/A, 0/0, VA0 ja LTV1. Silmät, polvet ja sydän tutkitaan myöhemmin.

Muutosten tuulia

Tulee kirjoiteltua aivan liian harvoin, tai no kun ei ole pentuja niin ei ole alkujaan pentublogiksi aloitetulle blogillekaan juuri käyttöä. Voisin yrittää aktivoitua blogin suhteen samalla kun aktivoidun agilityn saralla.

Miiru astutettiin viime vuoden lopulla mutta jostain syystä pennut kuolivat kohtuun. Alkuvuosi meni toipuessa ja aksaaminen jäi lähes kokonaan. Ensin Miiru oli toipilas, sitten minulla säädeltiin lääkityksiä niin että vasta nyt alan olla taas kuosissa. Nivelrikko ei ole ollenkaan kivaa ja krooninen kipu on tullut tutuksi. Kun särkee 24/7 ei aina jaksa hymyillä. Onneksi taidetaan olla voiton puolella lääkityksen kanssa, töihin minusta ei taida olla. Ja koska nivelrikko on ranteessa niin parantavaa hoitoa ei oikeastaan ole, ei voi vaihtaa varaosaa.. Ranne oli myös syynä isoon muutokseen, nimittäin jouduin antamaan Wiin pois. Ei tullut mitään elämästä kahden noin ison koiran kanssa. Wii pääsi onneksi Mirkan luo Naava porokoiran kaveriksi ja treffaamme säännöllisin väliajoin!

Harrastuskaverin puute oli taas krooninen. Totesin että vaihdetaan pienempään, lapsuuteni haaverotuun ja sillä meille muutti shelttineiti Käpy. Käpy muutti Suomeen Liettuasta eli mamujen sopeuttaminen yhteiskuntaamme tässä taloudessa jatkuu edelleen. Käpy on vauhdikas ja iloinen sheltti joka rrakastaa kaikkia ihmisiä! Se on melkoinen kullanmuru joka jaksaa ja jaksaa... Kävyn kanssa aloitetaan agilityn alkeiskurssilla kesällä ja haaveena on saada kerrankin aikaan alusta asti oikein pohjustettu aksakaveri.