Piia piipero, piipii pikkukoirakin on nyt kokonaisen vuoden ikäinen. Vuoteen on ehtinyt mahtua monta iloista hetkeä ja hiukan murhettakin, mutta hetkeäkään en ole katunut sitä että Piiasta tuli meidän pienen perheen neljäs jäsen. Kovasti odotettu ja toivottu pikkutaapero on hurmannut kaikki tapaamansa ihmiset vilkkaudellaan ja yleisellä elämänilollaan, ja vaikka Piian älyn vajavaisuudesta on väännetty monta vitsiä, rakkautta Piialta ei ainakaan puutu vaan sitä riittää tasapuolisesti kaikille jaettavaksi. Piian kanssa olen myös päässyt ensimmäistä kertaa oikeasti nauttimaan koiranäyttelytouhuista pienten ja isompien onnistumisten myötä, ja toisin kuin Elvi, Piia tuntuu tykkäävän niistä puuhista itsekin. Erityiskiitos kaikesta kuuluu Tialle, joka on elänyt mukana niin hyvät kuin huonotkin hetket ja ollut aina valmiina auttamaan kaikissa käytännön järjestelyissä ja ongelmissa.
Piia on juhlistanut syntymäpäiväänsä tappelemalla lahjaluista Elvin kanssa ja nakertamalla kaikessa hiljaisuudessa isännän upouuteen t-paitaan komean reiän sekä eteen että selkäpuolelle. Syyllistä etsittäessä Pile ei luonnollisestikaan tiennyt koko asiasta mitään.
Tässä Piia odottaa jännittyneenä, joko saisi katsoa lahjaansa