Hyvä matkaa Väinö

Elämä ei ole reilua. Vaikka sen tietää ja tiedostaa niin siltikin se aina yllättää ja säikäyttää ja laittaa vihaksi. Väinö jaksoi elää vain viisi kokonaista vuorokautta. Väinö syntyi keskiviikkoiltana klo 19.30 ja nukkui pois tänään klo 19.50. Viisi vuorokautta ja kaksikymmentä minuuttia päälle. Pakkasin pienen ruumiin pussiin ja laitan sen huomenna matkahuollon kuljetettavaksi,  vain kolme viikkoa Fantomin jälkeen. Veeran raskausajan yleisin sanonta on ollut että nyt kaikki peukut pystyyn enkä tälläkään hetkellä voi juuri muuta sanoa. Vertti ja Viljo voivat tällä hetkellä hyvin, paksusti suoraan sanottuna ja toivon mukaan tilanne sellaisena pysyykin. Hetken jo huokaisimme, kuvittelimme että voisimme rentoutua mutta ei, jokainen päivä pentujen kanssa on voitto.

Järvenpään näyttelyterkut

Kävimme Järvenpäässä mutkan ja näyttävän esiinmarssin teki Cadium Sundance Kid alias (Super) Mario olemalla ROP kera SERTin sekä vielä RYP-4!  Svanten varasertiputki ;) katkesi, tuloksena ROP kera SERTin ja ryhmässä sijoitus oli kolmas. Hannan Mahtikin juoksi karkkareissa sijalle PU-2, eli melko lailla putkeen meni meidän päivä!

Vertti, Viljo ja Väinö on täällä!

Vertti, Viljo ja Väinö tuhisevat pentulaatikossa! 17.45 syntyi Vertti 361g, 19.15 syntyi Viljo 255g ja viimeisenä klo 19.30 syntyi Väinö jolla painoa 342g. Kaikki meni hienosti, ekaa tehtiin kaksi tuntia ja olin jo siinä ja siinä että soitanko lääkäriin vai en mutta tulihan se sieltä! Viljo ja Väinö syntyi aika helposti pienten ponnisteluiden jälkeen. Huh huh! Veera vaikuttaa ihan tyytyväiseltä <3

Vatsa kasvaa

Viimeisiä päiviä viedään ja synnytys voi käynnistyä koska tahansa. Vatsa sen ku kasvaa mutta Veeran olo ei siltikään vaikuta tukalalta, meidän pieni ilopilleri! Veera painoi eilen 10,3 kiloa joka on 2,6 kiloa enemmän kuin normaalisti, vajaassa viikossa on tullut 1,5 kiloa lisää painoa. Kaikki vaikuttaa ihan normaalilta joten odotus jatkuu :)

Röntgenterveisiä

Kävin tänään Veeran kanssa röntgenissä ja vatsasta löytyi kuin löytyikin kolme pentua! Kaikki ovat siis pysyneet ekan ultran jälkeen matkassa, se oli huojentava tieto! Nyt sitten taas vaan odotetaan että milloin synnytys käynnistyy ja miten se menee ja mitä sieltä syntyy, on tämä yhtä odottamista!

Eräiden mäyräkoirain lellimisestä

Niin päivää. 

Ihan vaan ajattelin tulla kertomaan että nyt se on mennyt liian pitkälle. Nyt ei kertakaikkiaan enää voida sietää tällaista vääryyttä. Tasa-arvo ja vanhempien mäyräkoirien kunnioitus on unohtunut eräiltä koiranomistajilta täysin!

Jos perheessä nyt sattuu olemaan kaksi mäyräkoiraa, joista toinen on hiukan iäkkäämpi - en nyt sano vanha! niin onko oikein, että kaikki hauska tehdään aina vaan sen nuoremman kanssa? Minä kysyn vaan! Tuo Piia on nykyään käynyt mamman kanssa kahdestaan jossain aina joka viikko, ja minua ei oteta mukaan. Sitten kun se tulee kotiin, niin se on niin älyttömän leuhkana ja kertoo saaneensa nakia ja että sitä on siellä kehuttu ja opetettu temppuja. Kyllä tässä osaa yksi jos toinenkin temppuja tehdä, jos vaan pyydetään niin! Eräät meistä eivät vaan ole niin ty-hy-mi-ä että pitää sen takia ihan koulussakin käydä! Sille oli ostettu joku oma koulutuslelukin muka oikein, mutta minäpä löysin sen mamman kassista ja rikoin siitä salaa pillin, hi hi hi. Tai siis, joku rikkoi. En tiedä yhtään että kuka. 

Ja sitten semmonen asia että se on jokaisen oma asia miten paljon painaa! Että jos toisella nyt on vähän isommat luut niin eipä sitä tarvitsisi jatkuvasti haukkua läskiksi! Katsotaan vaan kun tuo teinikin kasvaa tuosta aikuiseksi niin eiköhän sillekin ala naisellisia muotoja tulla, että kuka se sitten on läski. Ja siitä nakihommasta vielä, että jos lattialle heitellään namipaloja ja toinen osaa hienosti napata ne ilmasta niin onko oikein että sitä kielletään nappaamasta kaikkia jos se toinen on niin hidas ettei se tajua mitään ja sitä osuu kaikki nakit aina päähän niin eikö ne sitten saisi syödä se joka ehtii, kysynpä vaan. Mamma sanoo että Piia ei sen takia osaa napata nakia lennosta kun sillä ei muka olisi jotain syvyysnäköä mutta minä sanon että se on vaan niin ty-hy-mä! 

Muutenkin haluaisin kiinnittää huomiota yleisiin käytöstapoihin. Toiset meistä haukkuvat kaikenlaista aivan suotta, kuten pitsamainoksia ja naapurin mummoja. Tällainen käytös tulisi kitkeä välittömästi, ja palkita ne mäyräkoirat jotka ymmärtävät ettei haukkuminen ole suotavaa. Kuten allekirjoittanut. Eräät meistä ovat jopa niin ääliöitä, että haukkuvat lenkillä siltarumpuja ja pensaita, ja kylläpä sitten hävettää kulkea siinä rinnalla. Siitä huolimatta täällä Halisissa tapahtuu epäoikeudenmukaisuutta lenkeillä. Toiset ääliömäyräkoirat saavat kulkea vapaana, kun ne muka osaavat käyttäytyä, kun taas vanhoja ja viisaita pidetään jatkuvasti hihnassa. Mielestäni on hiukan kohtuutonta muistuttaa siitä kuinka toiset meistä ovat nuorina ja hölmöinä suorittaneet karkuretkiä metsään, eikö voida olettaa että olisimme oppineet virheistämme emmekä enää karkaisi jos saisimme olla ilman hihnaa? Sitä viimekesäistä karkumatkaa ei mielestäni lasketa, sillä silloin pellolla oli mielenkiintoisia lintuja. Ihmetyttää kovasti, miksi tällaista lellimistä harjoitetaan vielä nykypäivänäkin. 

Sorron alta; 

Elvi

Iloa ja surua

Viime päivien fiilis on vaihdellut ilon ja surun välillä. Pääosassa tällä hetkellä on suru, nimittäin jouduimme tekemään Fantomille viimeisen palveluksen. Sillä epäiltiin niskassa välilevyn pullistumaa ja se oli ajoittain erittäin kipeä eikä kipulääkityksestä ollut merkittävää apua. Emme lähteneet magneettikuviin koska minulle oli selvää että koiraa joka on elänyt pitkän hyvän elämän ei leikata. En halunnut olla liian itsekäs. Juuri ennen lähtöä eläinlääkäriin otimme Fantomista vielä kuvia ja tässä niistä yksi:

Veeran vointi meni maanantain vastaisena yönä huonompaan suuntaan ja maanantaina veimmekin Veeran taas eläinlääkäriin tiputukseen. Huono uutinen oli että tulehdusarvo on noussut mutta ehdottoman hyvä uutinen oli että Veeran maksa- ja munuaisarvot olivat normaalit ja vatsasta löytyi vielä ainakin kaksi pirteää pentua! Tiputuksen jälkeen Veerakin oli selvästi pirteämpi, nyt taas kaikki peukut pystyyn ettei enää tule voinnin kanssa takapakkia!

Veera toipuu

Veera on kotona! Sen vasen takajalka on turvonnut kaksinkertaiseksi ja se on kovin uupunut mutta mikäpä olisi parempi paikka toipumiseen kuin oma sohva. Veera jaksoi käydä iltapäivällä tarpeillaan mutta ruoka ei oikein maistu ja vettäkin annetaan ruiskulla. Pentujen tila on täysi arvoitus, puolentoista viikon kuluttua on kontrolli jossa otetaan verikokeet ja ultrataan kohtu, nyt voimme vain odottaa ja toivoa että Veera tuosta piristyy ja toipuu ennalleen.