Kahdeksan viikkoa odotusta täynnä...

...viimeinen viikko käynnistyy! Pepin vatsa ei onneksi ole mikään valtavan suuri, mutta toki sen olo alkaa olla jo aika tukala. Ylimääräisiä kiloja alkaa olla neljä ja jännitys mitä sieltä vatsan uumenista paljastuukaan alkaa tiivistyä. Jännittää! Paljon se vain makoilee ja hengittää raskaasti. Pari kertaa se on oksentanut mutta sitä ei onneksi närästä yhtä pahasti ku Kylliä aikanaan. Pentuhuone alkaa jo hahmottumaan ja maanantaina Peppi saa muuttaa sinne. Vielä huumori on kestänyt kavereiden hössötykset :D

56vrk

Vajaat kaksi viikkoa jäljellä...

52vrk kasassa

:

Pepille pentuja!

Olen maailman surkein bloginpitäjä mutta pennuista olen aina jaksanut kirjoittaa ja niinpä aktivoin tämän blogin tälleen kaksi viikkoa ennen H-hetkeä. Peppi astutettiin ihanalla Råbockens Maverickillä joulukuun alussa, pariskunta hoiteli hommat ihan keskenään ilman minkäänlaisia hankaluuksia. Ultrassa käytiin varmistelemassa kun reilu neljä viikkoa oli kulunut ja näkyihän siellä muutama pentu. Kolmisen kiloa on tullut painoa lisää eli vatsa on kasvanut ihan mukavasti. Pepin vointi on ollut koko ajan hyvä, vähän se ähisee ja puhisee kun alkaa vatsa jo painaa eikä enää ole hyvä nukkua nenä pyllyssä kuten normaalisti.

43vrk astutuksesta

Yksi pennuista

Ajantasaistus

Vajda teki kaksi kivaa pentuetta Suomessa, Ruohometsän K- ja L-pentueet. Sussulla todettiin Pes Varus ja se lähti takaisin kasvattajalleen ja se on nyt lemmikkinä. Olen moneen otteeseen miettinyt oliko tämä järkevä ratkaisu vai ei enkä vieläkään tiedä miten on. Mikään asia aiemmin ei ole mietityttänyt minua näin paljoa.

Kesällä toin Suomeen kaksi uutta pitkäkarvamäykkyä, Lotta (Carmen Rude) tuli Liettuasta, se oli täsmähankinta veljeni perheeseen ja oikeanlaisen koiran sinne löysin! Samoihin aikoihin toin yhteistyössä Aaltosen Kaijan kanssa Ruotsista Tessan (Romanicas Grandezza) joka on osoittautunut olevan kertakaikkisen hienoluonteinen koira. Vielä 9-kuisena ei ole koettu ahaa-elämystä pienpetojen suhteen kun sellaisia ei ole juuri näkynyt mutta pari viikkoa sitten Tessa ajoi kaksi tuntia hirveä.

Lotta ja Tessa

Göstalle saatiin eka supi marraskuun lopussa yhteistyössä Kyllin kanssa ja tässä ääninäyte. Koirat haukkui supia paikallaan, itse yritin siirtyä josko toiselta puolelta lavaa olisi kuulunut paremmin mutta turhaan. Eka supi oltiin siis jo saatu ulos, tuossa paukutetaan toista supia. Ihmettelin kun noin 1,5 tunnin jälkeen Gösta tuli ulos, heitin sen autoon ja annoin Kyllin jatkaa hommia. Kotona huomasin että Göstalla olikin silmäluomessa ja kuonossa naarmut eli herkkä hipiä oli saanut kolauksen! Göstahan haukkui mäyrääkin syksyllä mutta oli sen verran syvällä niin ei kaivettu. Sen koommin ei meillä ole latojen alla supeja ollut eli aika työttömänä on saanut koirat olla petojen suhteen. Gösta myös ajaa peuraa mutta valitettavasti ei anna ääntä ja sen arvo ajometsästyksessä on pyöreä nolla.

Ilmoitin Pepin ajokokeeseenkin vihdoin mutta viikkoa ennen koetta keli oli turhan kova rusakon perässä ja se rikkoi tassut. Niinpä koe oli pakko perua. Se jos mikä harmitti toden teolla. Ensi syksynä uusi yritys, josko nyt heränneenä olisin vähän paremmin ajoissa kokeiden suhteen. En tiedä miksi on niin kova kynnys lähteä kokeeseen. Tai no meillä se on varmasti lähinnä sitä että treeniä jänisten kanssa on ollut niin vähän kun jäniksiä ei ole. Rusakoita olis tuossa 9-tien veressä mutta ei siihen koiraa voi laskea. Peuroja piisaisi kasapäin mutta niistä ollaan nyt yritetty pysyä erossa sen yhden koirajahdin jälkeen - saatiin Peppi kiinni viiden tunnin ajon jälkeen... Tahtoisin jänisparatiisiin!

Dharma voi hyvin, se haistaa, maistaa, näkee ja kuulee, virtaa on ku pennussa konsanaan. siltä on nyt poistettu kaksi hammasta mutta siinä ainoat vanhenemisen merkit ovatkin. Se on edelleen laumamme pomo enkä usko että siihen muutosta on tulossakaan.

Dharma 12v

Kyllikki sairastelee ja sen tulevaisuus on arvoitus. Atopia, hyperkeratoosi ja lisäksi olka- ja kyynärnivelten ongelmat aiheuttavat ankaraa mietintää. Milloin se ontuu, milloin kutisee, elämä on ollut melkoista taiteilua ja mietintää. Supit saa kyytiä mutta kun pelkän kytiksen jälkeenkin se ontuu niin hiukan tuntuu että onkohan tämä tässä.

Svante on tyytynyt olemaan kaunis, kerran on sen nenälle ollut käyttöä haavakon jäljestyksessä ja kyllähän se taas osoitti että hyvä on nenä edelleen! Svantelle on suunnitteilla pentue Ruotsiin Kalyanas-kenneliin!

Svante

Curro (Tomjantin Shooting Star) on jengin tuorein vahvistus. Curro on tällä hetkellä hoidossa Jyväskylässä josko sille löytyisi sieltä oma sijoituskoti!

Curro

Seuraavaksi onkin vuorossa Pepin pennut ja sen kunniaksi blogikin on herännyt taas henkiin!