Se on moro vaan kaikille! Ajattelin, että jo se on munkin aika tänne jotain itsestäni kirjottaa ku kaikki muutkin kerran. Olen Martta 2 vee neitokainen Virroilta. Rodultani olen tiibetinterrieri ja tuo Fantom on mun iskä. Mun laumaan kuuluu äiskä, iskä ja koirakaverit Öppe ja Mimmi sekä Hilma kissa. Lisäksi julmasti on suljettu häkkiin suloinen ja pörröinen Siiri, jonka nää väittää olevan kani, mutta mun mielestä se on mun kauan kadoksissa ollu pentu!

Mun suurinta huvia tällä hetkellä on Mimmin kiusaaminen, se pitää niin mukavaa ääntä kun sitä vähän linttaa lumihankeen. Öppee ei viitti kiusata ku se alkaa heti roikottaa jalkaansa ja teeskentelee, että ny siihen sattu. Muuten mää lenkkeilen aika ahkerasti ja oonkin niin fiksu, että saan olla lenkit vapaana. Äiskä kehu, että mä saan olla vapaana, koska tuun heti ku se huutaa (joskus mä kyllä leikin etten kuule niin saan olla vapaana pidempään). Viimeks oli aika pelottavaa ku yhes pihas oliki kans koira vapaana, mä juoksin heti äiskän luokse ku se käski, että se sai laittaa mut kiinni. Sen jälkeen menin sit kertoo sille rotjakkeelle, ettei toisia saa noin pelotella! Oon nimittäin aika urhee koira. Kerraski ku meijän pihaan tuli yks naapurin koira niin mä pelastin meijän kaikkien herkkuluut suuhuni ja juoksin äkkiä ovelle.

Äiskä on häätäny mut ja Mimmin öiks pesuhuoneeseen. Mä viihdyn siellä ku siel on mun rakas punkka, mutta Mimmi vähän rotestoi. Ei auta edes punkan halailu ku Mimmi haukkuu korvan juuressa,olispa kuuro niinku seki niin ei paljo haittais. Mimmi on ihan mukava, mutta välillä aika rasittava.

Mäkin kävin terveystarkastuksissa ja oli se kummaa touhua. Tapasin yhen toisenkin tiben Pertin, mutta en tykänny sitte yhtää ku se alko heti ahdisteleen. Olis pitäny karvansa omalla puolellaan niin olis voinu olla ihan siedettäväkin. Tulokset näytti ihan hyvää, että terve pitäs niiren puolesta olla. Loppureissu on vähän hämärä ku mää jostain syystä sammahdin kesken kaiken ja heräsin seuraavan kerran vasta kotona! Ihme juttu.

Mutta ny väsyttää jo niin kovin ja äiskä varmaa repii meijät ylös jo viideltä, se ku on keksiny uuden villityksen eli aamulenkit. (Kyllä se tosta pian taas tasaantuu, sanokaa mun sanoneen!) Täytyy siis mennä nukkuu. Paljosti terveisiä Tialle ja Jarkolle ja muillekki jokka mut muistaa!

T. Martta ja sen hovi