Kevään kunniaksi Pile on aloittanut opintiensä. Ilmoittauduttiin Turun seudun mäyräkoirakerhon järjestämälle arkitottelevaisuuskurssille, ja nyt on kaksi ensimmäistä harjoituskertaa takana. Vaikka ensimmäisen kerran jälkeen olo olikin hieman epäilevä, että tuleekohan tästä nyt mitään ja opetellaanko me ikinä muuta kuin katsekontaktia nakki kädessä, tänään oikeasti tajusin että Piiassahan on ainesta vaikka minkä oppimiseen! Tärkein asia, jonka mä itse olen kurssilla ehtinyt oppia on se, että mä palkkaan aivan liian vähän. Eli kuten Piia sanoisi, en anna tarpeeksi nakia! Heti kun nakkikäsi alkoi viuhua vauhdikkaammin, Piiakin yhtäkkiä tajusi että tosiaan, kannattaa tehdä mitä sanotaan eikä vaan pällistellä. :D
Piia on alusta asti saanut kurssilla kehuja siitä, että se on tosi innokas ottamaan kontaktia muhun. Tänään kurssin ohjaaja aiheutti häiriötä viheltelemällä ja vinkulelulla, eikä Piia välittänyt siitä tuon taivaallista, katsoa tapitti vaan mua ja odotti nakinpalaa. Vastikään opittua maahanmenoa oon myös ehtinyt hiukan hioa tuolla - eipä olisi kotona tullut mieleenkään yhdistää siihen "vapaa" -käskyä, nyt mä pääsen peruuttamaan Piian luota ainakin 15 askeleen päähän ja se odottaa kiltisti paikallaan lupaa juosta luokse. Sivulletulon harjoittelu aloitettiin tänään myöskin, mutta sen kanssa on varmasti vielä töitä edessä, niin itsellä kuin koirallakin. On kuitenkin ollut mukavaa viettää aikaa yhdessä opiskellen muiden mäyräkoirakkojen kanssa, ja parasta kaikista on nähdä, miten hirveän innoissaan Piia itse on!
Tässä Piia harjoittelee kontaktia:
Ja tässä paikallaanoloa:
Hienoa Piia! Äitee kävi agiliitämässä ja siitäkin saadaan tekstiä jahka jaksan kirjoittaa :)
VastaaPoista