Cadium

Kahdeksan viikkoa odotusta täynnä...

2012-01-28T23:13:00.002+02:00

...viimeinen viikko käynnistyy! Pepin vatsa ei onneksi ole mikään valtavan suuri, mutta toki sen olo alkaa olla jo aika tukala. Ylimääräisiä kiloja alkaa olla neljä ja jännitys mitä sieltä vatsan uumenista paljastuukaan alkaa tiivistyä. Jännittää! Paljon se vain makoilee ja hengittää raskaasti. Pari kertaa se on oksentanut mutta sitä ei onneksi närästä yhtä pahasti ku Kylliä aikanaan. Pentuhuone alkaa jo hahmottumaan ja maanantaina Peppi saa muuttaa sinne. Vielä huumori on kestänyt kavereiden hössötykset :D

56vrk

Vajaat kaksi viikkoa jäljellä...

2012-01-24T16:58:00.002+02:00

52vrk kasassa

Pepille pentuja!

2012-01-22T20:10:00.000+02:00

Olen maailman surkein bloginpitäjä mutta pennuista olen aina jaksanut kirjoittaa ja niinpä aktivoin tämän blogin tälleen kaksi viikkoa ennen H-hetkeä. Peppi astutettiin ihanalla Råbockens Maverickillä joulukuun alussa, pariskunta hoiteli hommat ihan keskenään ilman minkäänlaisia hankaluuksia. Ultrassa käytiin varmistelemassa kun reilu neljä viikkoa oli kulunut ja näkyihän siellä muutama pentu. Kolmisen kiloa on tullut painoa lisää eli vatsa on kasvanut ihan mukavasti. Pepin vointi on ollut koko ajan hyvä, vähän se ähisee ja puhisee kun alkaa vatsa jo painaa eikä enää ole hyvä nukkua nenä pyllyssä kuten normaalisti.

43vrk astutuksesta

Yksi pennuista

Ajantasaistus

2012-01-22T20:00:00.000+02:00

Vajda teki kaksi kivaa pentuetta Suomessa, Ruohometsän K- ja L-pentueet. Sussulla todettiin Pes Varus ja se lähti takaisin kasvattajalleen ja se on nyt lemmikkinä. Olen moneen otteeseen miettinyt oliko tämä järkevä ratkaisu vai ei enkä vieläkään tiedä miten on. Mikään asia aiemmin ei ole mietityttänyt minua näin paljoa.

Kesällä toin Suomeen kaksi uutta pitkäkarvamäykkyä, Lotta (Carmen Rude) tuli Liettuasta, se oli täsmähankinta veljeni perheeseen ja oikeanlaisen koiran sinne löysin! Samoihin aikoihin toin yhteistyössä Aaltosen Kaijan kanssa Ruotsista Tessan (Romanicas Grandezza) joka on osoittautunut olevan kertakaikkisen hienoluonteinen koira. Vielä 9-kuisena ei ole koettu ahaa-elämystä pienpetojen suhteen kun sellaisia ei ole juuri näkynyt mutta pari viikkoa sitten Tessa ajoi kaksi tuntia hirveä.


Lotta ja Tessa

Göstalle saatiin eka supi marraskuun lopussa yhteistyössä Kyllin kanssa ja tässä ääninäyte. Koirat haukkui supia paikallaan, itse yritin siirtyä josko toiselta puolelta lavaa olisi kuulunut paremmin mutta turhaan. Eka supi oltiin siis jo saatu ulos, tuossa paukutetaan toista supia. Ihmettelin kun noin 1,5 tunnin jälkeen Gösta tuli ulos, heitin sen autoon ja annoin Kyllin jatkaa hommia. Kotona huomasin että Göstalla olikin silmäluomessa ja kuonossa naarmut eli herkkä hipiä oli saanut kolauksen! Göstahan haukkui mäyrääkin syksyllä mutta oli sen verran syvällä niin ei kaivettu. Sen koommin ei meillä ole latojen alla supeja ollut eli aika työttömänä on saanut koirat olla petojen suhteen. Gösta myös ajaa peuraa mutta valitettavasti ei anna ääntä ja sen arvo ajometsästyksessä on pyöreä nolla.

Ilmoitin Pepin ajokokeeseenkin vihdoin mutta viikkoa ennen koetta keli oli turhan kova rusakon perässä ja se rikkoi tassut. Niinpä koe oli pakko perua. Se jos mikä harmitti toden teolla. Ensi syksynä uusi yritys, josko nyt heränneenä olisin vähän paremmin ajoissa kokeiden suhteen. En tiedä miksi on niin kova kynnys lähteä kokeeseen. Tai no meillä se on varmasti lähinnä sitä että treeniä jänisten kanssa on ollut niin vähän kun jäniksiä ei ole. Rusakoita olis tuossa 9-tien veressä mutta ei siihen koiraa voi laskea. Peuroja piisaisi kasapäin mutta niistä ollaan nyt yritetty pysyä erossa sen yhden koirajahdin jälkeen - saatiin Peppi kiinni viiden tunnin ajon jälkeen... Tahtoisin jänisparatiisiin!

Dharma voi hyvin, se haistaa, maistaa, näkee ja kuulee, virtaa on ku pennussa konsanaan. siltä on nyt poistettu kaksi hammasta mutta siinä ainoat vanhenemisen merkit ovatkin. Se on edelleen laumamme pomo enkä usko että siihen muutosta on tulossakaan.

Dharma 12v

Kyllikki sairastelee ja sen tulevaisuus on arvoitus. Atopia, hyperkeratoosi ja lisäksi olka- ja kyynärnivelten ongelmat aiheuttavat ankaraa mietintää. Milloin se ontuu, milloin kutisee, elämä on ollut melkoista taiteilua ja mietintää. Supit saa kyytiä mutta kun pelkän kytiksen jälkeenkin se ontuu niin hiukan tuntuu että onkohan tämä tässä.

Svante on tyytynyt olemaan kaunis, kerran on sen nenälle ollut käyttöä haavakon jäljestyksessä ja kyllähän se taas osoitti että hyvä on nenä edelleen! Svantelle on suunnitteilla pentue Ruotsiin Kalyanas-kenneliin!

Svante

Curro (Tomjantin Shooting Star) on jengin tuorein vahvistus. Curro on tällä hetkellä hoidossa Jyväskylässä josko sille löytyisi sieltä oma sijoituskoti!

Curro

Seuraavaksi onkin vuorossa Pepin pennut ja sen kunniaksi blogikin on herännyt taas henkiin!

Talvista päivää

2011-02-12T10:42:00.002+02:00

Onneksi talvi alkaa olla paremmalla puolella, enää reilut puolitoista kuukautta tätä lumista aikaa jäljellä jos viime vuotisia kuvia katsoo. Maaliskuun loppuun oli lumet ja huhtikuun alkupuolella oli jo ihan lumetonta. Lumi on mukavaa mutta liika on liikaa. Jälkikelejä odotellessa! Tätä kirjoittaessani selässäni kiipeilee Vajda-niminen Tsekkipoika joka on hurmannut minut luonteellaan. Kun tammikuun alussa sovin että Vajda tulee meille astutuslainaan, mietin että mitenkähän meidän pojat tulevat toimeen keskenään mutta nyt uskallan sanoa että hyvin. Vajda on ollut tässä nyt viikon ja Svante on kertonut sille että kuka on pojista paras ja Dharma on kertonut että hän on talouden Kuningatar. Yhtenä päivänä Vajdalla ei ollut asiaa keittiön kynnyksen yli kun Dharma päätti niin... Kaikkiaan arki on lähtenyt rullaamaan hyvin, toivotaan että sopu säilyy jatkossakin vaikka Kylli aloittikin juuri pahaan saumaan juoksunsa...

Vajdan kanssa samassa koneessa lensi meille myös Sussu-neiti, vilkas ja rohkea mäykkytyttö josta odotetaan vahvistusta tuonne metsästysporukkaan ja nimenomaan luolille. Sussulla on vieterit takajaloissa, se vaikuttaa siltä ettei sitä pitele mitkään aidat eikä portit kun se loikkaa ihan paikallaan jo tuon 90-senttisen portin korkeudelle :D

Xue ja Vajda ze Stekotu

Luolilla ollaan käyty jonkun kerran, Kylli on ollut luolilla kahdesti, tehnyt molemmilla kerroilla hyvää työtä ja jos ihmiset olisi ollut yhtä hyviä niin saldo olisi Kyllille kaksi supia mutta nyt saldona on vain yksi supi. Gösta pääsi alkuvuodesta kerran haukkumaan kettua mutta kettu sai pitää henkensä, Gösta haukkui puolisen tuntia ja tuli sitten käskystä pois. Käytiin putkillakin ja Gösta teki ihan hyvää työtä. Yritetään saada vähän intoa luonnonluolilta ja jos sujuu hyvin ni sitten voi miettiä kokeitakin ensi syksylle. Aika näyttää.

Kävin katsomassa Vertti-poikaakin ja saatiin siitä pari kuvaa. Vertin yksi parhain leikki on roikkua mahallaan narulelusta kiinnipitäen kun perheen tytöt vetävät sitä ympäri kämppää. Vertin lempinimi on panssarivaunu ja kyllähän tuollainen 10+ kiloinen kloppi panssarivaunulta tuntuukin perheen Topi-kääpiön jälkeen. Topi valitettavasti jouduttiin lopettamaan ennen joulua 13-vuotiaana ja Vertti on nyt perheen ainoa koiruus.

Vertin harrastuksia...

Kaunis pää (Cadium Aavikkosoturi)

Ja pakollinen poseeraus, ikää 8kk (Cadium Aavikkosoturi)

Olemme tutustuneet uuteen lajiin nimeltä rally-toko. Alkeiskurssia on nyt ollut muutama kerta ja Svante on innoissaan! Katsotaan uskallettaisiinko kesällä jo johonkin epäviralliseen kisaankin, tosin se vaatis vähän kotitreeniäkin... Samalla kurssilla on Jarkko Göstan kanssa ja hyvin menee niilläkin. Itse innostuin rally-tokosta kun se ei ole yhtä tiukkapipoista pilkunviilaamista mitä TOKO ja nyt vähän näyttää siltä että koukussa ollaan. Lue rally-tokosta lisää Suomen Rally-Tokoliiton sivuilta: http://www.rally-toko.fi/

Marraskuun lopun kuulumiset

2010-11-27T15:43:00.001+02:00

Kaikenlaista ollaan touhuiltu mutta kirjoituspuoli on jäänyt vähän vähemmälle enkä kameraakaan ole juuri ulkoiluttanut.

Dharma on edelleen hyvässä kunnossa vaikka täytti jo 11 vuotta, pirtsakka ja vauhdikas ja se, että me kutsutaan sitä mummoksi on lähinnä haukkumasana, ei tuon olemuksessa ole minkäänlaista mummomaisuutta havaittavissa. Siitä on tullut pirullinen varas, kaiken se vie pöydältä kun selkänsä kääntää ja kyllähän siitä saa syyttää vaan itseään, Dharmalla on vähän löyhempi kuri nykyään ja se kyllä osaa käyttää joka tilaisuuden hyväkseen! Dharma pääsee usein Jarkon kanssa asioille kun Dharma menee autolle ja vaatii että se otetaan mukaan. Muutaman kerran Jarkko on käynyt ihan vaan Dharmaa ajeluttamassa "kun se halus" eli täällä on ainakin kaksi ihmistä ihan Dharman tassun alla.

Kyllin hyödyllisimpiin taitoihin kuuluu kaikenlaiset termiitin hommat. Kylli on erikoistunut tyynyjen ja peittojen rikkomiseen ja tarvittaessa hoituu myös runko- ja petauspatjojen silppuaminen. Tarkoitus olisi jatkaa viime keväänä alkanutta agilitya tammikuussa. Harrastaminen keskeytyi toistuvien iho-ongelmien ja siitä seuranneiden antibiootti- ja kortisonikuurien takia mutta Kyllin tilanne on tällä hetkellä ok ja voimme taas ajatella muutakin. Kyllillä todettiin paha atopia ja Kylli joutuu todennäköisesti syömään lääkkeitä ainakin kuuriluontoisesti koko loppuikänsä.

Peppi on melkoinen sylikoira nykyään, se nukkuu kainalossa ja tunkee sohvalle, aiemmin se on aina maannut vaan omassa punkassaan keittiössä kun sohvalle ei ole mahtunut. Se on ennen ollut tosi herkkis, jos se oli sohvalla tai sängyssä ja menit vahingossa sitä tönäisemään niin se lähti saman tien pois mutta ei enää! Nyt se liimaantuu peittoon kiinni kun sitä yrittää potkia kauemmas :D

Svantesta tuli sitten kansainvälinen muotovalio 2v 4kk iässä, samalla kertaa C.I.B (2 CACIBia kahdesta eri maasta ja CACIBien välillä 1 vuosi ja metsästyskoetulos) ja C.I.E (4 CACIBia 3 eri maasta ja CACIBien välillä 1 vuosi). Svante on kyllä ollut huisi hurtta, menestyksekäs näyttelykoira ja erittäin taitava jälkikoira, klopilla on ikää vasta 2v 5kk. Svante on muuten vihdoinkin oppinut nukkumaan rauhassa peiton alla silloin harvoin kun sänkyyn pääsee nukkumaan. Se on hyvä taito, ilman sitä nimittäin joutuu nukkumaan kaiket yöt keittiössä kakaroiden seurana...

Gösta alkaa muistuttaa jo isoa poikaa ja sen omituisiin mielihaluihin kuuluu föönaaminen! Aina kun kuivaan hiuksiani niin Gösta tulee viereen ja vaatii että sitäkin pitää kuivata! Sitten se kääntelee päätään nautiskellen ja on oikein tyytyväinen. Eipä ole moista tässä taloudessa ennen nähty! Gösta viihtyisi Pepin kanssa pihalla vaikka miten paljon, ne kaksi varmaan kirjoittaa joka vuosi joulupukille ja toivoo omaa ulkotarhaa kun sisällä on niin tylsää. Onneksi on aidattu piha ja ne saa siellä viettää aikaansa jonkun verran, kovin pitkään en niitä siellä ilman valvontaa anna olla ettei ne keksi kaivautua aidan ali vapauteen.

Hilla kasvaa ja kaunistuu ja on melkoinen riiviö, kysykää vaikka Göstalta! Hillan sohvallepääsyharjoittelu vaan tuntuu kestävän, ensin sohvan vieressä oli jakkara ja sen käyttö olikin tosi helppoa mutta nyt kun ikää alkaa olla lähemmäs puoli vuotta niin me ihmiset olemme sitä mieltä että alkaa olla aika ihan itse päästä sohvalle ja se onnistuukin, mutta taitaa tarvita viikonlopun intensiivikurssin että sen muistaa vielä seuraavanakin päivänä. Hampaat alkaa olla kulmureita lukuunottamatta vaihdettu ja sisäsiisteyskin on jo ihan hyvällä mallilla.

Svante peuraa jäljestämässä

2010-10-22T23:25:00.000+03:00

Svante pääsi ihan tositoimiin haavakkopeuraa jäljestämään. Kello oli jo lähempänä iltaseitsemää kun lähdettiin puhelinsoitosta liikkeelle ja alkoi olla pimeää, se toi pienen jännitysmomentin lisää meidän ensimmäiseen todelliseen jäljestystilanteeseen.

Meille osoitettiin paikka missä oli vähän verta ja Svante lähtikin nenä maassa tiukkana jäljestämään. Olin vähän jännittänyt että miten osaan sitä lukea kun se ei ole yhtä tiukasti maavainuinen kuin Pihla, mutta tuollainen suht tuore jälki teki sen ettei minulla ollut epäilystäkään onko se jäljellä vai ei! Kerran se lähti jäljeltä sivuun, huomasin sen mutten uskaltanut sanoa mitään, ajattelin että koira tietää paremmin ja niin se palasi jäljelle ja jatkoi jäljestystä. Parissa kohtaa se pyöri vähän enemmän, muutaman kohdan se merkkasi nuuskuttelemalla pitempään, koko ajan pysyin kärryillä mitä tapahtuu. Svantella oli intoa ja malttia ja niinpä se peurakin sieltä löytyi. Valkoinen peräpeili näkyi taskulampun valossa, jäin odottamaan että varmistavat sen olevan kuollut ja olihan se. Päästin Svanten katsomaan ja oli se polleeta poikaa!

Oli todella hienoa että erityisesti tämä Svanten ensimmäinen haavakkopeura löytyi. Siitä sai intoa ja itseluottamusta niin koira kuin omistajatkin.

Gösta pääsi viime viikonlopulla metsälle ja ottikin pari pientä ajonpätkää. Lisäksi nähtiin kaksi peuraa ja päästettiin Svante niiden jäljille, se lähti hienolla haukulla mutta teki hukan melko nopeasti, josko se siitä pikkuhiljaa. Tänä viikonloppuna olisi ainakin Göstaa tarkoitus vielä metsälle, saas nähdä löytyykö mitään ja saadaanko ajoja.

Svante ja Kyllikki matkasi Latviassa ja Liettuassa näyttelyissä alkukuusta, Svante voitti kumpanakin päivänä ryhmän, Kylli oli Latviassa taas PN-2 ja Liettuassa jäi valioluokan kolmanneksi. Svante on nyt siis myös Liettuan ja Baltian muotovalio. Svanten tyttö Lyyli oli Köyliön ryhmiksessä syyskuussa ROP ja samassa näyttelyssä Lyylin veli Mökö sai ERIn. Siinä jotain näyttelykuulumisiakin :)

Göstan ekat synttärit ja eka peuranajo ja pari muutakin ekaa

2010-09-26T21:52:00.003+03:00

Nyt on ollut eka-viikko, oli Göstan ekat synttärit torstaina ja Göstan eka peuranajo sunnuntaina. Lauantaina oli myös Hillan eka kerta metsässä ja Svanten eka kerta luonnonluolassa. Tänään Hilla käveli ekaa kertaa remmissä pitkin kaupunkitaajamaa kun aiemmin on ollut tyytyminen kotinurkkien hiljaisiin ympyröihin.

Gösta siis täytti ihan kokonaisen vuoden! Siitä on tullut komea kloppi ja vielä kun se on ihan lupaavasti aloittanut uraansa tuolla metsän puolellakin niin mikäpä tässä hymistellessä. Gösta on herttainen nuorukainen ja siihen on ladattu paljon odotuksia. Ajatus oli että saan kivan koiran jota voi kulettaa kehässä ja jäljellä mutta näyttää siltä että sain paljon muutakin, aika näyttää! Alkukaudesta Gösta keskittyy ajohommiin, talvella kokeillaan luolia jahka pesät kansoittuvat. 4-kuisena Gösta haukkui kettua ensimmäisen kerran ja vaikutti lupaavalta, talven mittaan Gösta pääsee siis luolillekin! Gösta tosiaan ajoi tänään peuraa 20 minuutin ajan, jatkoa ootellessa! Tässä 1-vuotispotretti:

Svante on jännä koira. Se on huomaamaton ja vaatimaton ja ties mitä kaikkea muuta. Jatkuvasti saan yllättyä sen ominaisuuksista, viimeisimpänä sen into haukkua kettua ja tunkea luoliin. Sen iso koko on suuri hidaste, mutta sitä tullaan kokeilemaan ainakin latojen alla ensi talvena. Viime blogikirjoituksessa haukuin sen onnetonta hakua, tänään se näytti ihan suht kelvollista työskentelyä metällä. Ehkei pitäisi kamalasti arvostella kun niiden todellisista taidoista ei vielä tiedä mitään. Reeniä vaan, sitä ne tarvii.

Hilla on kotiutunut täydellisesti, se alkaa olla ihan oma itsensä, iloinen ja vilkas hännänheiluttaja. Se on löytänyt paikkansa Jarkon kainalosta ja niillä on Göstan kanssa tosi hauskaa. Pyykit on kiva pudottaa narulta ja Dharmaa on kiva härnätä.

Kylli oli elementissään kun eilen kävimme etsimässä uusia luolia ja löysimmekin yhden pellon reunasta kymmenkunta ketunkoloa. Hauskuus loppui lyhyeen kun Kylli työnsi kuononsa maa-ampiaispesään ja sai useita pistoja vihaisilta amppareilta. Svantekin sai niistä osansa mutta Hilla onneksi säästyi sillä kertaa. Tulisi nyt jo yöpakkaset niin pääsisi amppareitakin eroon, hirvikärpäsiä kun ei enää juurikaan näy.

Olin unohtaa koko Pepin. No, viime torstain koirajahti on hyväkin unohtaa tai muuten jää kaikilta ajot ajamatta ;) Käytiin testaamassa GPS-tutkaa ja ajatus oli että ihan pikaseen vaan. Peppi päätti toisin ja ajoikin viitisen tuntia ja kello oli jo kymmenen kun saatiin se vihdoin kiinni, sillä ei ollut mitään aikomusta jättää ajohommia mutta onneksi saatiin se hukalta kaapattua autoon. Sitkeä pimu siis eikä enää tartte miettiä että pääseekö Peppi metsään arki-iltana vai ei, EI pääse!

Tänään Veeran ja Svanten pennut täyttivät neljä kuukautta ja olen saanut pelkästään positiivisia viestejä uusista kodeista. Vertti on ollut jo jonkun yön pissimättä sisälle ja on oppinut ymmärtämään eri sanojen merkityksen. Uskoisin että "ruokaa" ja "syömään" ovat tämän pojan ykkössanat ;) Jenkkilän valloittaja Viljo treenaa säännöllisesti jäljestystä ja Pattin haaste on keksiä riittävän vaativia älypelejä meidän pikku einsteinille.

Hilla metsällä - eiku miten se nyt menikään

2010-09-21T21:35:00.001+03:00

Meillä on pentu ja pennun nimi on Hilla. Hilla tuli meille vain siksi että olen haaveillut ruskeasta normikokoisesta jo 90-luvn lopulta lähtien ja nyt minulle tarjoutui mahdollisuus saada sellainen, laikullisena! Pariin kertaan olen jo pohtinut että otanko kääpiönä mutta onneksi en, nyt se on kotona ja ai että pentu on hurmaava! Eikä vain värin takia ;) Hilla on vilkas pentu jonka lempipuuhaa on halkojen pureskelu ja Jarkon vatsan päällä nukkuminen. Aika näyttää mihin kaikkeen tästä tyttösestä onkaan!

Metsällä on tullut nyt käytyä muutaman kerran viikossa kun Jarkko pääsi metsästysseuraan. Peppi on päässyt kolmena päivänä metsään ja ajanut niistä kahtena reilut 40 minuuttia, harmittaa vaan jänöjen vähyys näillä alueilla. Kyllin kanssa ollaan etsitty uusia luolia ja niitä onkin löytynyt kivasti, talvea odotellessa siis... Göstalle yritetään saada ajoja aikaiseksi jos se vaan ajaa, haku on ainakin hienoa. Luolille Göstaa on myös tarkoitus viedä, se vaikutti ihan lupaavalta kun käytiin kettua katsomassa. Svantella taas haku (mikä haku?) on onnetonta mutta katsotaan innostuisiko se ajamaan ja sen myötä ehkä se tajuaisi hakeakin jotain. Se ainakin antaa ääntä mikä on aina positiivista ;) Ladon allekin on ajatus Svanteakin laittaa, se haukkui kettua niin hyvin muutama viikko sitten että kokeillaan sitäkin. Aktiivinen syksy tiedossa siis!

Svante metällä

Kasvattajavieras Yhdysvalloista ja kuulumisia

2010-08-31T08:08:00.003+03:00

Niinhän siinä kävi että pojat lensivät omiin koteihinsa ja nyt on taas hiljaista. Viimeisten viikkojen aikana on tapahtunut niin paljon että viimeiset pari viikkoa olen lähinnä maannut sohvalla ja hengittänyt. Toki ollaan käyty luolia haistelemassa ja lenkkeilty mutta juuri muuta en sitten olekaan tehnyt töiden lisäksi.

Patricia Nance, kennel v Dorndorf, vieraili luonani kahden viikon ajan. Patt oli osunut kotisivuillemme ja ihastunut Svanteen jo yli vuosi sitten ja meni pitkään ennen kuin hän löysi sivuillemme uudelleen. Kun hän huomasi toukokuun lopussa että Svantelle on syntynyt kolme urospentua hän laittoi heti sähköpostia että olisinko valmis myymään pennun hänelle Atlantin taa. Vastasin heti etten suoraan sano ei, eli jatketaan keskustelua siitä mitä kumpainenkin on asioista mieltä ja mehän kirjoiteltiin. Kymmenen viikon aikana vaihdettiin melkein 200 sähköpostia. Kerroin kaiken tiedossa olevan koirieni taustoista, silmäsairauksista, selkäongelmista, luonteista, ihan kaikesta. Halusin että ihminen, joka tulee ostamaan koiranpentua niinkin kaukaa tietää tasan tarkkaan mihin on ryhtymässä, tiedossa olevien asioiden puitteissa luonnollisesti. Niin kauan kun asioita salaillaan eikä edes toisille kasvattajille kerrota mahdollisista ongelmista niin kaikesta ei edes voi tietää.

Ohjelmaan kuului mm. kaksi näyttelyä Ruotsissa ja yksi Suomessa, pari kasvattajakäyntiä joilla nähtiin yhteensä parikymmentä koiraa, nähtiin useampi pitkäkarvainen mäyris luolaharjoituksissa ja päästiin myös mukaan mäyräjahtiin, "työkaluina" kolme pitkäkarvaista mäyräkoiraa! Paljon vietettiin aikaa pentujen kanssa, tehtiin niille jälkiä, käytettiin rannalla ja ulkoiltiin metsässä. Käytiin Turun torilla ja Turun Linnassa. Melkeinpä joka päivälle siunaantui lopulta jotain ohjelmaa vaikka väljäksi olin aikataulumme suunnitellut.

FI KVA-M Ruohometsän Cuura (om. Tero Ratinen)

Pattin vierailu oli antoisa, paljon keskusteltiin kasvattamisesta, pentujen sosiaalistamisesta, koirien kouluttamisesta ja juttua ja tekemistä olisi riittänyt muutamalle lisäviikollekin. Patt oli tyytyväinen pentujen luonteisiin ja jäljestämistaitoon ja hän valitsikin itselleen sen pennun mihin hän oli jo ihan ensimmäisessä kuvassa ihastunut, eli Viljoon, siihen pieneen ja pippuriseen. Viljo oli myös tarkempi jäljestäjä, sellainen nenä maassa menijä toisin kuin veljensä joka on vähän vauhdikkaampi ja ilmavainuisempi. Eikä siinä, pentujen touhuja seuraillessani ja Pattin kanssa kirjoitellessani minulla oli jo sellainen olo että Viljo on SE pentu joka lentää rapakon taa. Viljo oli kontaktihakuisempi, vilkkaampi ja se keskittyi asioihin eikä vain ryntäillyt paikasta toiseen.

Viljon pitkä lento oli mennyt todella hyvin, ei ininää eikä piipitystä mutta toisaalta olimme kyllä kuljettanut Viljoa jatkuvasti lentokassissa ja se oli ottanut sen omakseen, nimittäin päivää ennen lentoa se mönki itse sinne kassiin kuin kertoakseen että tää on mun! Pitkän matkustuksen jälkeen se on laittanut Pattin pojat sekaisin, syönyt Kasin kupista ja leikkinyt Owlin leluilla, näin ei ole käynyt koskaan aiemmin! Viljon paras kaveri on nuori narttu Seiko enkä yhtään ihmettele, voin kuvitella että ovat melko lailla samalla aaltopituudella!

Verttikin pääsi uuteen kotiin heti Viljon jälkeen, kävin näyttämässä Verttiä Nummelassa samalla reissulla kun vein Pattin ja Viljon kentälle ja jo seuraavana päivänä pakkasin Vertin muuttokuorman ja vein sen uuteen kotiinsa. Vertti muutti perheeseen jossa on 5- ja 7-vuotiaat tytöt sekä 13-vuotias pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira Topi ja elämä uudessa perheessä on lähtenyt käyntiin hyvin. Hiukan on uusi perhe ollut ihmeissään moisen vauhtihirmun kotiutumisesta mutta kaikki on kyllä sujunut hyvin, päiväsaikaan Vertti seuraa perheen äitiä joka paikkaan ja öisin Vertti nukkuu omassa pedissään Topin pedin vieressä.

Elokuun näyttelyissä on satanut menestystä joka suunnalla. Ruotsin reissulla Svante oli BIS-1 ja BIS-4, Mahti BIS-3 ja PU-2, kummastakin tuli Ruotsin valioita. Samaan aikaan Kiikoisissa Svanten tyttö Lyyli oli VSP kera sertin. Elonäyttelyssä Svante oli ROP, Lyyli VSP ja toka serti ja Gösta PU-2 serti. Dharma oli PN-3 ja ROP-veteraani ja Piiakin vielä PN-2 kera vara-sertin. Teuvalla Fantomin poika Pelle oli ROP ja sai ensimmäisen sertinsä ja Luumäellä taas Svanten tyttö, Enni nimeltään oli PN-2 ja sai myöskin ensimmäisen sertinsä. Nyt meidän poppoo jää näyttelytauolle ja keskitytään mettähommiin.

9 viikkoa mittarissa

2010-07-28T22:27:00.003+03:00

Pojat täyttivät yhdeksän viikkoa ja sen kunniaksi taas otettiin pönötyskuvia. Viljosta on vaikea ottaa kuvia mutta edes joku onnistunut saatiin! Vertti taas osaa poseeraamisen jalon taidon ja tietää miten yleisön saa nauramaan! On jännää miten nämä kaksi pentua on niin erilaiset joka tavalla, kun Vertti on ihan pikku-Svante eleiltään, ilmeiltään, ulkomuodoltaan (ja kooltaan!) niin Viljo on ihan oma itsensä, ilmeisen hyvä sekoitus kaikkia sukulaisiaan siis ;)

On herättänyt ihmetystä miksi pidän pennut 12-viikkoisiksi kotona. Siihen on hyvinkin yksinkertainen syy, nimittäin ulkomailta on tulossa yksi kasvattaja niitä katsomaan ja päätin pitää molemmat pennut siihen asti kotona niin hän saa nähdä ne molemmat ja jos jompikumpi täyttää hänen kriteerinsä niin hän saa valita pojista mieleisensä. Tästä syystä en osaa sanoa että kumpi pojista on mahdollisesti vapaana. On olemassa sellainenkin mahdollisuus että molemmat pennut jäävät Suomeen, matkassa on kuitenkin vielä monta muttaa kun en ole tavannut ko. kasvattajaa aiemmin ja sekin että saako paluupäivänä koiran koneeseen vai onko liian kuuma jne. Kaikki on mahdollista kun kyseessä on monta liikkuvaa osaa ja organisaatiota.

Ajattelin ottaa käyttöön suihkepullon jolla suihkautan kun pojat ovat pahanteossa mutta aivan turhaan, etenkin Vertti on heti sen näköinen että "hei siistii, mistä tää vesi tulee jee jee!!!!!". Pitäydytään siis murinoissa ja ärinöissä.

Laiskuus iski...

2010-07-24T15:17:00.000+03:00

...joten tässä linkki Facebookin pentukuvakansioon. Käytiin tänään siis metsässä ja lammikolla joten uusia kuvia on kasapäin :)

Uunituoreita kuvia

2010-07-21T21:55:00.000+03:00

Ulkoilutin kameraa ja sain kasan uusia kuvia julkaistavaksi. Kaikkien laatu ei päätä huimaa mutta siitä viis, tunnelman välittyminen riittää kun kyseessä on pentukuvat! Kuvissa näkyy myös meitin hoitokoira Zumba el Bimbo lyhytkarvainen kääpiömäykky jota kotonaan Sambaksi kutsutaan. Täällä meillä voi joskus saada ihmeellisiä kutsumanimiä...

Kahdeksanviikkoiset riiviöt

2010-07-20T23:32:00.002+03:00

Tunnustan, en ole saanut aikaiseksi yhtään mitään. Toki olen ollut melkein kaksi viikkoa reissussa eli ei ole ollut kamalasti edes aikaa istua koneella mutta silti... Pennut muuttivat tänään meille, olisivat muuttaneet jo aiemmin mutta tosiaan ensin viikko Oulussa ja sitten neljä päivää ulkomailla näyttelyreissulla, oli järkevintä näin. Pari poseerauskuvaa tältä illalta enkä edes sano milloin ajattelen seuraavaksi kuvia laittaa, ei se toteudu kuitenkaan :) Toinen pojista etsii omaa rakastavaa kotia.

Kuusiviikkoiset pojat

2010-07-06T22:32:00.001+03:00

Huomennahan ne synttärit on mutta koska me olimme tänään pentujen kanssa autoilemassa ja rannalla niin otettiin samalla viralliset posekuvat. Olen viime aikoina lisäillyt kuvia lähinnä Facebookiin, on vaivannut laiskuus pahemman kerran mutta tulen kyllä päivittämään kuvia tänne blogiinkin, yritän saada toimeksi huomenna...

Mun pitkäkorvat pääsi kaikki samaan kuvaan:

Veera, Dharma, Viljo, Vertti, Gösta ja Svante

Koko stoori yhdessä viestissä

2010-06-25T13:23:00.004+03:00

Kirjoitin mäykkyfoorumiin tällaisen jutun ja ajattelin nyt laittaa sen tännekin esille. Tässä siis kerrottuna mitä tapahtui ja milloin, terapeuttista itsellekin.

Mitä oikein tapahtui?

Veera on sijoitusnarttuni ja asuu serkkuni Leenin luona tuossa vähän matkan päässä. Sovimme jo aikaa sitten että kun pennut joskus syntyvät niin Leeni haluaa hoitaa ne. Veera astutettiin maaliskuun lopulla. Kaikki sujui hyvin ja kun odotusta oli takana neljä viikkoa mentiin ultraan. Olimme tosin vakuuttuneita että kantavana se on mutta halusimme varmistaa omat ajatuksemme ultralla ja saada vähän määräarviota että onkohan siellä yksi vai kahdeksan pennunalkua. 23.4. oli ultra ja vatsassa näkyi kolme elävää pentua ja yhdestä näkyi enää jämät, eli se oli mennyt kesken jo aiemmin. Kolme on kiva määrä etenkin ensikertalaiselle ja olimme onnellisia!

Onnea kesti vain viikon päivät, nimittäin vapunaattona sain puhelun, Veeraa on purrut kyy! Veera oli tullut Leenin luo viimeisillä voimillaan ja sitten lyhistynyt shokissa Leenin eteen. Veera vietiin pikapikaa Vettoriin tiputukseen josta se siirrettiin päivystysajan alettua Koira-Kissaklinikalle. Se oli tiputuksessa yön yli ja aamulla oli jo selvästi pirteämpi. Se jopa söi ja pääsikin sitten kotiin. Kovasti se oli väsynyt, nukkui vaan eikä ruoka maistunut. Maanantain vastaisena yönä se alkoi oksentamaan rajusti ja vietiinkin se sitten taas lääkäriin, jossa se oli tiputuksessa useamman tunnin. Otettiin verikokeet jossa selvisi että tulehdusarvo oli noussut mutta mikä tärkeintä, maksa- ja munuaisarvot olivat kunnossa! Ultrassa näkyi kaksi elävää pentua, ajattelimme että kolmas oli mennyt kesken mutta olimme iloisia että kaksi vielä näkyi! Antibioottikuuri jatkettiin loppuun eikä takapakkia enää tullut. Veera söi hyvin ja voi hyvin!

19.5. eli viikkoa ennen pentujen syntymää kävimme vielä ultrassa ja röntgenissä varmistamassa että kaikki oli edelleen hyvin. Ensin otettiin röntgenkuva ja odotellessa sen kehittymistä ultrattiin. Nähtiin kahdet voimakkaat sydänäänet ja tuumattiin että no kaksi siellä sitten enää on, mutta ne onneksi voi hyvin! Röntgenkuva vahvisti saman, kaksi potraa vauvaa makoili masussa vierekkäin paitsi että heetkinen, kylkiluiden takana on kolmaskin pentu!! Nämä kaksi vaan peitti näkyvyyden (ultrassa) kokonaan, ai että oli iloinen yllätys, kaikki pennut olivat edelleen matkassa mukana!

26.5. vastaisena yönä Veera alkoi olla tosi levoton. Aamulla se läähätti kovasti ja teki pesää. Iltapäivällä soiteltiin ja Leeni oli sitä mieltä että ei vielä taida olla tosi kyseessä kuitenkaan. Sovittiin että olen työpäivän loppuun töissä mutta kohta puhelin soi uudestaan että jos nyt kuitenkin tulisit katsomaan mikä on tilanne. No minähän lähdin samantien ja onneksi lähdin, nimittäin kyllähän se vaan synnytystä siellä aloitteli. 15.30 alkoi työntäminen ja sitä kesti ja kesti. Veera väsyi selvästi eikä mitään tapahtunut. Kun työntämistä oli kestänyt lähes kaksi tuntia, olin jo aivan kahden vaiheilla että soitanko lääkäriin vai en. Kun kello alkoi olla puoli kuusi ja sikiöpussi oli ollut jo hetken ihan hollilla, tein ratkaisuni ja rikoin pussin. Veera työnsi niin hyvin että ajattelin pennun olevan vaan niin suuri ettei se mahdu pussin kanssa sieltä ulos ja osoittautuikin viisaaksi ratkaisuksi (tästä voi moni olla eri mieltä ;) ), nimittäin 17.45 maailmassa oli Vertti-poika, painoa 361 grammaa mikä on melkoinen synnytettävä tuollaiselle alle 8-kiloiselle koirulille. Sitten oli ymmärrettävästä syystä pieni hengähdystauko, olihan Verttiä synnytetty pitkä tovi. 19.15 syntyi Viljo, painoa 255g ja melkein heti perään klo 19.30 syntyi Väinö jolla painoa 342g. Poikakolmikko oli koossa!

Kaikki kolme poikaa olivat reippaita ja söivät hyvin. Veera hoiti pentuja alusta asti kuin vanha tekijä ja painot nousivat tasaisesti. Koska Väinönkin paino nousi koko ajan, emme osanneet huolestua. Se oli paljon tissillä, mutta niin oli Verttikin.

31.5. Leeni soitti minulle että Väinö on vähän veltto ja viileä ja sen keuhkot rohisivat, he ovat lähdössä Koira-Kissaklinikalle tsekkaamaan mikä on tilanne. Minä satuin olemaan lähistöllä ja ajoin sinne itsekin. Väinölle annettiin glukoosia, nestettä ja antibioottia, sekä sen nielusta imettiin runsaasti limaa pois. Väinö kotiutettiin lausahduksella "herran haltuun", kehoitus pitää pentu lämpimänä hieromalla ja joko se selviää tai sitten ei. Jo ennen kuin lähdimme kotiin, katsoin vielä Väinöä ja totesin sen olevan aika viileä vaikka se oli lämpöpullojen välissä ja sen keuhkot taas rohisivat. Hoitsu otti sen uudelleen tutkittavaksi ja kun keuhkoista imettiin limaa pois, se olikin ihan veristä. Pelonsekaisin tuntein lähdimme kotiin, hieroimme Väinöä ja imimme veristä limaa sen nielusta ja vain reilu tunti kotiutumisen jälkeen soitin klinikalle että Väinö alkaa olla jo niin huonona ettei ole järkeä pitää sitä hengissä, he lupasivat odottaa vaikka menee yli sulkemisajan. Mutta ennen kuin ehdimme lähteä, Väinö nukahti käsiini. Sitä tuijotusta kun yritettiin nähdä että liikkuuko sen rinta enää, kesti hetken ennen kuin uskalsin kysyä että hengittääkö se enää? Ei hengittänyt. Soitin klinikalle että Väinö kuoli, lähtekää vaan jo kotiin.

Veera haisteli Väinöä pitkään, kiedoimme Väinön pyyhkeeseen, otin sen mukaani ja ajoin kotiin. Kotona Kylli oli aivan sekaisin kun se haistoi pennun! Pakkasin Väinön pariin muovipussiin ja laitoin sen jääkaappiin odottamaan aamua, jolloin pääsen lähettämään sen Matkahuollon kautta Eviraan. Jo toinen paketti Eviraan kuukauden aikana. Se on vähän liikaa... Silloin illalla kirjoitin pitkän lähetteen Eviraan, laitoin kaikkien pentujen painokehityksen ja kaikki minkä vaan ajattelin olevan merkityksellistä. Sitten laitoin töihin sähköpostia etten tule aamulla töihin vaan pidän lomapäivän, kerroin mitä oli tapahtunut. Yöllä möngin Jarkon kainaloon sänkyyn ja itkin.

Veera oli illalla etsinyt Väinöä, mutta rauhoittui pian. Kylli haisteli pyyhettä pitkään ja hartaasti missä Väinö oli ollut, se ei voinut käsittää miten meillä voi haista pentu.

Laitoin Eviran lähetteeseen että toivotaan pikaista yhteydenottoa ettei tarvitsisi olla epätietoisuudessa ja postittamista seuraavana päivänä puhelin soikin. Väinöllä oli verinen kuolioinen keuhkotulehdus ja näytteestä eristettiin E.coli-bakteeri. Eviran täti epäili ettei pentu ollut saanut riittävästi ternimaitoa ja että sen vastustuskyky oli siksi heikompi kuin muiden. Laitan tähän samaan ruumiinavaustutkimuksen selostuksenkin.
Silmämääräinen tutkimus: Kuolemanjälkeiset muutokset ovat kohtalaiset. Pentu on ikäisekseen pienikokoinen ja sen ravitsemustila on kohtalaisen heikko. Mahasuolikanava on täysin tyhjä. Keuhkot ovat kauttaaltaan tummanpunaiset ja etenkin ventraaliosistaan konsistenssiltaan kovahkot. Keuhkolohkot ovat liimautuneet toisiinsa ja sydänpussiin ja niissä todetaan pesäkkeisesti kuolioita. Sydän normaali. Sisäeriterauhaset normaalit. Sisäelimissä ei silmämääräisiä muutoksia. Aivot silmämääräisesti normaalit.

Sitten alkoi sitkeä tuijotus, onko muilla pennuilla kaikki hyvin? En ole kaupannut pentuja kenellekään koska en ole uskaltanut kenellekään luvata että meillä on mitään myytävää muutaman viikon päästä. Nyt kun pennut voivat paksusti ja ovat jo 4-viikkoisia, alan jo luottaa että ne on elossa ja hyvinvoivia vielä huomennakin. Ne liikkuvat, ulkoilevat ja rrakastavat ruokaa. Pentuja on kyselty jonkun verran vaikken ole niitä missään mainostanut mutta kenellekään en ole kumpaakaan vielä luvannut. Niitä on vain kaksi, aion rauhassa katsoa mitä niistä kasvaa ja miltä ne näyttää, käytän ne eläinlääkärin tarkastuksessa ja sitten alan miettimään että pitäisikö ne myydäkin. Välillä on sellainen olo ettei niitä raatsi antaa kenellekään kun ollaan tässä kuitenkin koettu kaikenlaista, tästä syystä niiden viralliset nimetkin ovat tulleet, Aurinkosoturi ja Aavikkosoturi. Ne on kuitenkin jo kohdussa taistelleet myrkkyä vastaan, kyllä ne on sotureita!

Lällislää, mepä ollaan sotureita, kaikkista voimakkaimpia ja rohkeimpia ja viisaimpia!

4 viikkoa täynnä

2010-06-24T21:06:00.002+03:00

Pennut täyttivät jo neljä viikkoa! Syövät jo vähän nappulaa ja jauhelihaa, tänään ihan itse omasta kupistakin! Ulkona pennut ovat käyneet joka päivä ihan lyhyitä hetkiä kerrallaan, enää ei niin jännitäkään. Parasta kuitenkin on (syömisen lisäksi) ihmisen rinnan päällä makoilu, tänäänkin nukuin tunnin Leenin sohvalla pennut rinnan päällä, ai että oli ihanaa!

Viljo ja Vertti

Veera ja Vertti

Vertti ja Viljo, Viljo etualalla

Vertti tutkimassa kuivattua peuran sorkkaa

Viljo tutkimassa kuivattua peuran sorkkaa

Veera

Pentulaatikkoterveisiä

2010-06-17T07:20:00.001+03:00

Eilen oli poikien synttärit, kolme viikkoa täynnä! Maisteltiin vähän jauhelihaa ja tänään ajattelin "ilahduttaa" poikia matokuurilla. Pitkällisen mietinnän jälkeen pojilla on nyt viralliset nimetkin, Vertti on Cadium Aavikkosoturi ja Viljo on Cadium Aurinkosoturi. Sotureita siksi kun elämän alku on ollut vähän vaativampaa kuin normaalisti, taistelivathan pojat kyynmyrkyn kanssa jo kohdussa. Onneksi nyt näyttää elämä hymyilevän, etenkin Vertti ottaa jo askeleita ja pentulaatikossa on hurjasti haukkua ja murinaa! Veera voi hyvin, syö hyvin ja viihtyy pentulaatikossa, eli kaikki hyvin siis!

Kaksi viikkoa mittarissa

2010-06-10T20:19:00.001+03:00

Pennut täyttivät eilen kokonaiset kaksi viikkoa ja availevat kovasti jo silmiään. Vertti on jo yli kilon painoinen, Viljo tulee perässä hyvää vauhtia. Pennut on pieniä porsaita, maitoa riittää yllin kyllin ja sen todellakin huomaa... Synttäreiden kunniaksi otettiin taas valokuvia ja tässä niistä muutama otos.

Ai mikä kokoero?

Viljon pylly

Veera, Vertti ja Viljo

Viljon profiili

Vertin profiili

Terkkuja pentulaatikosta

2010-06-01T16:51:00.002+03:00

Pentulaatikossa tuhisee kaksi paksua poikaa, etenkin Vertti alkaa olla muodoltaan lähinnä potkupallo, maitoa siis riittää! Otin vihdoin kameran käteen ja tässä pari otosta palleroista. Vertti ylitti eilen illalla puolen kilon rajapyykin, Viljo ylittää sen aivan pian, sen verran hurja kasvutahti pojilla on. Veera voi hyvin ja hoitaa pentuja huolella vaikka Väinön kuolema hieman sitä vaivasikin. Toistaiseksi pentulaatikon asukeilla on kaikki hyvin, toivotaan ettei tule enää takapakkia kenenkään kanssa.

Veera ja pojat

Vertti

Viljo

Hyvä matkaa Väinö

2010-05-31T23:32:00.001+03:00

Elämä ei ole reilua. Vaikka sen tietää ja tiedostaa niin siltikin se aina yllättää ja säikäyttää ja laittaa vihaksi. Väinö jaksoi elää vain viisi kokonaista vuorokautta. Väinö syntyi keskiviikkoiltana klo 19.30 ja nukkui pois tänään klo 19.50. Viisi vuorokautta ja kaksikymmentä minuuttia päälle. Pakkasin pienen ruumiin pussiin ja laitan sen huomenna matkahuollon kuljetettavaksi, vain kolme viikkoa Fantomin jälkeen. Veeran raskausajan yleisin sanonta on ollut että nyt kaikki peukut pystyyn enkä tälläkään hetkellä voi juuri muuta sanoa. Vertti ja Viljo voivat tällä hetkellä hyvin, paksusti suoraan sanottuna ja toivon mukaan tilanne sellaisena pysyykin. Hetken jo huokaisimme, kuvittelimme että voisimme rentoutua mutta ei, jokainen päivä pentujen kanssa on voitto.

Järvenpään näyttelyterkut

2010-05-31T10:26:00.000+03:00

Kävimme Järvenpäässä mutkan ja näyttävän esiinmarssin teki Cadium Sundance Kid alias (Super) Mario olemalla ROP kera SERTin sekä vielä RYP-4! Svanten varasertiputki ;) katkesi, tuloksena ROP kera SERTin ja ryhmässä sijoitus oli kolmas. Hannan Mahtikin juoksi karkkareissa sijalle PU-2, eli melko lailla putkeen meni meidän päivä!

Vertti, Viljo ja Väinö on täällä!

2010-05-26T19:47:00.003+03:00

Vertti, Viljo ja Väinö tuhisevat pentulaatikossa! 17.45 syntyi Vertti 361g, 19.15 syntyi Viljo 255g ja viimeisenä klo 19.30 syntyi Väinö jolla painoa 342g. Kaikki meni hienosti, ekaa tehtiin kaksi tuntia ja olin jo siinä ja siinä että soitanko lääkäriin vai en mutta tulihan se sieltä! Viljo ja Väinö syntyi aika helposti pienten ponnisteluiden jälkeen. Huh huh! Veera vaikuttaa ihan tyytyväiseltä <3

Vatsa kasvaa

2010-05-25T07:33:00.000+03:00

Viimeisiä päiviä viedään ja synnytys voi käynnistyä koska tahansa. Vatsa sen ku kasvaa mutta Veeran olo ei siltikään vaikuta tukalalta, meidän pieni ilopilleri! Veera painoi eilen 10,3 kiloa joka on 2,6 kiloa enemmän kuin normaalisti, vajaassa viikossa on tullut 1,5 kiloa lisää painoa. Kaikki vaikuttaa ihan normaalilta joten odotus jatkuu :)

Röntgenterveisiä

2010-05-19T16:43:00.000+03:00

Kävin tänään Veeran kanssa röntgenissä ja vatsasta löytyi kuin löytyikin kolme pentua! Kaikki ovat siis pysyneet ekan ultran jälkeen matkassa, se oli huojentava tieto! Nyt sitten taas vaan odotetaan että milloin synnytys käynnistyy ja miten se menee ja mitä sieltä syntyy, on tämä yhtä odottamista!

Eräiden mäyräkoirain lellimisestä

2010-05-06T16:06:00.002+03:00

Niin päivää.

Ihan vaan ajattelin tulla kertomaan että nyt se on mennyt liian pitkälle. Nyt ei kertakaikkiaan enää voida sietää tällaista vääryyttä. Tasa-arvo ja vanhempien mäyräkoirien kunnioitus on unohtunut eräiltä koiranomistajilta täysin!

Jos perheessä nyt sattuu olemaan kaksi mäyräkoiraa, joista toinen on hiukan iäkkäämpi - en nyt sano vanha! niin onko oikein, että kaikki hauska tehdään aina vaan sen nuoremman kanssa? Minä kysyn vaan! Tuo Piia on nykyään käynyt mamman kanssa kahdestaan jossain aina joka viikko, ja minua ei oteta mukaan. Sitten kun se tulee kotiin, niin se on niin älyttömän leuhkana ja kertoo saaneensa nakia ja että sitä on siellä kehuttu ja opetettu temppuja. Kyllä tässä osaa yksi jos toinenkin temppuja tehdä, jos vaan pyydetään niin! Eräät meistä eivät vaan ole niin ty-hy-mi-ä että pitää sen takia ihan koulussakin käydä! Sille oli ostettu joku oma koulutuslelukin muka oikein, mutta minäpä löysin sen mamman kassista ja rikoin siitä salaa pillin, hi hi hi. Tai siis, joku rikkoi. En tiedä yhtään että kuka.

Ja sitten semmonen asia että se on jokaisen oma asia miten paljon painaa! Että jos toisella nyt on vähän isommat luut niin eipä sitä tarvitsisi jatkuvasti haukkua läskiksi! Katsotaan vaan kun tuo teinikin kasvaa tuosta aikuiseksi niin eiköhän sillekin ala naisellisia muotoja tulla, että kuka se sitten on läski. Ja siitä nakihommasta vielä, että jos lattialle heitellään namipaloja ja toinen osaa hienosti napata ne ilmasta niin onko oikein että sitä kielletään nappaamasta kaikkia jos se toinen on niin hidas ettei se tajua mitään ja sitä osuu kaikki nakit aina päähän niin eikö ne sitten saisi syödä se joka ehtii, kysynpä vaan. Mamma sanoo että Piia ei sen takia osaa napata nakia lennosta kun sillä ei muka olisi jotain syvyysnäköä mutta minä sanon että se on vaan niin ty-hy-mä!

Muutenkin haluaisin kiinnittää huomiota yleisiin käytöstapoihin. Toiset meistä haukkuvat kaikenlaista aivan suotta, kuten pitsamainoksia ja naapurin mummoja. Tällainen käytös tulisi kitkeä välittömästi, ja palkita ne mäyräkoirat jotka ymmärtävät ettei haukkuminen ole suotavaa. Kuten allekirjoittanut. Eräät meistä ovat jopa niin ääliöitä, että haukkuvat lenkillä siltarumpuja ja pensaita, ja kylläpä sitten hävettää kulkea siinä rinnalla. Siitä huolimatta täällä Halisissa tapahtuu epäoikeudenmukaisuutta lenkeillä. Toiset ääliömäyräkoirat saavat kulkea vapaana, kun ne muka osaavat käyttäytyä, kun taas vanhoja ja viisaita pidetään jatkuvasti hihnassa. Mielestäni on hiukan kohtuutonta muistuttaa siitä kuinka toiset meistä ovat nuorina ja hölmöinä suorittaneet karkuretkiä metsään, eikö voida olettaa että olisimme oppineet virheistämme emmekä enää karkaisi jos saisimme olla ilman hihnaa? Sitä viimekesäistä karkumatkaa ei mielestäni lasketa, sillä silloin pellolla oli mielenkiintoisia lintuja. Ihmetyttää kovasti, miksi tällaista lellimistä harjoitetaan vielä nykypäivänäkin.

Sorron alta;

Elvi

Iloa ja surua

2010-05-04T12:16:00.001+03:00

Viime päivien fiilis on vaihdellut ilon ja surun välillä. Pääosassa tällä hetkellä on suru, nimittäin jouduimme tekemään Fantomille viimeisen palveluksen. Sillä epäiltiin niskassa välilevyn pullistumaa ja se oli ajoittain erittäin kipeä eikä kipulääkityksestä ollut merkittävää apua. Emme lähteneet magneettikuviin koska minulle oli selvää että koiraa joka on elänyt pitkän hyvän elämän ei leikata. En halunnut olla liian itsekäs. Juuri ennen lähtöä eläinlääkäriin otimme Fantomista vielä kuvia ja tässä niistä yksi:

Veeran vointi meni maanantain vastaisena yönä huonompaan suuntaan ja maanantaina veimmekin Veeran taas eläinlääkäriin tiputukseen. Huono uutinen oli että tulehdusarvo on noussut mutta ehdottoman hyvä uutinen oli että Veeran maksa- ja munuaisarvot olivat normaalit ja vatsasta löytyi vielä ainakin kaksi pirteää pentua! Tiputuksen jälkeen Veerakin oli selvästi pirteämpi, nyt taas kaikki peukut pystyyn ettei enää tule voinnin kanssa takapakkia!

Veera toipuu

2010-05-01T19:11:00.000+03:00

Veera on kotona! Sen vasen takajalka on turvonnut kaksinkertaiseksi ja se on kovin uupunut mutta mikäpä olisi parempi paikka toipumiseen kuin oma sohva. Veera jaksoi käydä iltapäivällä tarpeillaan mutta ruoka ei oikein maistu ja vettäkin annetaan ruiskulla. Pentujen tila on täysi arvoitus, puolentoista viikon kuluttua on kontrolli jossa otetaan verikokeet ja ultrataan kohtu, nyt voimme vain odottaa ja toivoa että Veera tuosta piristyy ja toipuu ennalleen.

Veeraa puri kyy

2010-04-30T19:45:00.000+03:00

Veeraa puri tänään päivällä kyy, onneksi Leeni toimi nopeasti ja Veera sai nopeasti hoitoa mutta toipuminen on vielä epävarmaa. Kyyn myrkyn vaikutuksesta pentuihin ei myöskään tiedetä mutta tällä hetkellä on tärkeintä saada Veera kuntoon. Veera on ainakin yön yli eläinlääkärissä hoidettavana ja lisäinfoa saamme toivottavasti huomenna.

2010-04-26T20:54:00.002+03:00

Se on Martta täällä taas. Mää haluan ihan ensteks sanoo, että vaadi Piia sitä nakia vaan ja jos ei tipu niin ei kannata tehä mitää ja kattellen on kannattaako sittekään. Tätä periaatetta mää oo vaalinu tähän saakka ja hyvin oon pärjänny!

Arvakkaapa vaan mitä herkkupaloja äiskä meille toi? Ne on jotai kanoja, niitä on muorillakin. Että niiden kakka on mitä suurinta herkkua, namsk. Ikävää vaan että äiskä on sulkenu ne semmoseen tarhaan, mikä tarkottaa sitä etten mää pääse maiskuttelee. On ne muutenkin erikivoja, mun tarttee ihan ensimmäiseks juosta kattoo onko ne pihalla ja si vähä nuuskutella siitä aidan läpi. Yks oli kerra päässy pois sieltä ja se piti sitte metkaa ääntä ku juoksin sen perässä! Yks juttu on ihan epistä. Niillä on kotona semmosta ihanaa purua, mää niin kovin tykkäisin siinä pyöriä. Onneks mää löysin tuolta metästä melkein samanmoisen kasan ja kylvin siinä oikee sydämeni kyllyydestä <3

Mää olin tässä aika pitkällä kyläilyreissullakin. Siellä oli ihan kivaa, mutta kyllä kotona on kivempaa. Vaikka äiskä murmuttikin, että mää oon terroristi ja tuhoan rauhan talosta. Pyh, mää vaan vähän tuon elämää tähän ummehtuneeseen mökkiin! Sillä aikaa ku mää olin poissa oli Mimmi tukittu semmoseen suppiloon, eihän semmosen kanssa pystyny ees painii joten enstöikseni mää poistin sen suppilon! Äiskä ei kyllä uskonu, että se on tarpeeton ja laitto sen sitte takas. Nyt sitä ei onneks enää oo ja mää voin jatkaa painiharjotuksia.

Mitäpä tässä muuta. Kävin mää taas yhellä misseilyreissullakin, mutta aika laihoin tuloksin äiskän mielestä siis. Musta oli kyllä ihan hauskaa ku pääsin vähän ajeleen ja haisteleen muun maailman meininkiä. Äiskä meinas että mun missiuran kanssa pidetään ny vähän taukoo, mä saan olla ny vaa kotikulmien kuningatar, mitä mää oon tietty muutenkin! Katotaa ny kauanko se jaksaa sitte taukoilla, mää oon vaikka heti valamis kunhan käyn enste kaunistautuu purukasan ja ruusupuskan kautta!

Ainiijoo mun pitiki kertoo mun urotyöstä! Meijän kulmilla asuu yks aika nuija koira ja se käy aina meitä härnää tos pihas. Mää yleensä tyydyn vaan naisellisiin kiljahteluihin, mutta kerra se meni liian pitkälle! Kehtas ruoja mennä MUN kuistille ja käydä MUN Öpen kimppuun! Niin mää sitte menin ja tartuin sitä elukkaa persuuksista, johan lähti! Äiskä meinaa laittaa iskän tekee aidan tohon pihaan, lälälläää eipä tuu enää tänne!

Mää haluaisin kovasti kuulla si Veeran vauvauutisia, pienet koiravauvat on NIIN ihania!

Kuulumisia

2010-04-25T19:50:00.000+03:00

Fantom sai kipukohtauksen maanantai-iltana sohvalta alas hypätessään ja kipuilu jatkui todella pahana koko yön ja aamulla päätinkin pitää lomapäivän ja soittaa samantien eläinlääkärille. Tulehdusarvo ok, sydän, imusolmukkeet, limakalvot, neurologiset refleksit, eturauhanen, vatsan painelututkimus, kaikki ok. Vatsaontelon ultrassa ei poikkeavaa, vatsa/rintaontelon RTG normaali. Oireiden syy ei selvinnyt. Epäillään selkärankaperäistä kiputilaa esim. lievä välilevyn pullistuma. Nyt viisi päivää lääkärin jälkeen ei enää kipuilua ole havaittavissa, toki Fantom saa vielä kipulääkettä mutta se on iloinen ja pirteä itsensä.

Veera kävi perjantaina ultrassa ja pentuja näkyi varmuudella kolme! Lisäksi yksi keskenmennyt pennunalku siellä näkyi mutta se toivottavasti sieltä imeytyy pois ongelmia aiheuttamatta. Nyt on jännät viikot edessä!

Dharma kävi eilen TSMK:n sponsoroimassa veteraanimäykkyjen silmäpeilauksessa ja silmistä löytyi distichiasis, PPM iris-iris sekä nukleaari skleroosi, eli todennäköisesti Dharman hämäränäkö on jo heikentynyt. Ei mitään vakavaa siis kuitenkaan ja se on pääasia.

Käytiin mätsärissä tänään Dharman ja Göstan kanssa hienolla menestyksellä! Dharma oli veteraaneissa punaisten paras ja vielä BIS-2, Gösta sijoittui pennuissa punaisten kolmanneksi. Kuvia mahdollisesti myöhemmin.

Piia koirakoulussa

2010-04-20T20:31:00.003+03:00

Kevään kunniaksi Pile on aloittanut opintiensä. Ilmoittauduttiin Turun seudun mäyräkoirakerhon järjestämälle arkitottelevaisuuskurssille, ja nyt on kaksi ensimmäistä harjoituskertaa takana. Vaikka ensimmäisen kerran jälkeen olo olikin hieman epäilevä, että tuleekohan tästä nyt mitään ja opetellaanko me ikinä muuta kuin katsekontaktia nakki kädessä, tänään oikeasti tajusin että Piiassahan on ainesta vaikka minkä oppimiseen! Tärkein asia, jonka mä itse olen kurssilla ehtinyt oppia on se, että mä palkkaan aivan liian vähän. Eli kuten Piia sanoisi, en anna tarpeeksi nakia! Heti kun nakkikäsi alkoi viuhua vauhdikkaammin, Piiakin yhtäkkiä tajusi että tosiaan, kannattaa tehdä mitä sanotaan eikä vaan pällistellä. :D

Piia on alusta asti saanut kurssilla kehuja siitä, että se on tosi innokas ottamaan kontaktia muhun. Tänään kurssin ohjaaja aiheutti häiriötä viheltelemällä ja vinkulelulla, eikä Piia välittänyt siitä tuon taivaallista, katsoa tapitti vaan mua ja odotti nakinpalaa. Vastikään opittua maahanmenoa oon myös ehtinyt hiukan hioa tuolla - eipä olisi kotona tullut mieleenkään yhdistää siihen "vapaa" -käskyä, nyt mä pääsen peruuttamaan Piian luota ainakin 15 askeleen päähän ja se odottaa kiltisti paikallaan lupaa juosta luokse. Sivulletulon harjoittelu aloitettiin tänään myöskin, mutta sen kanssa on varmasti vielä töitä edessä, niin itsellä kuin koirallakin. On kuitenkin ollut mukavaa viettää aikaa yhdessä opiskellen muiden mäyräkoirakkojen kanssa, ja parasta kaikista on nähdä, miten hirveän innoissaan Piia itse on!

Tässä Piia harjoittelee kontaktia:

Ja tässä paikallaanoloa:

Huppaluuran Syystähti 6kk

2010-04-18T11:13:00.000+03:00

Tapasimme Laitilassa Svanten ja Hilman Lyyli-tytön ja kameraan tarttui seuraavanlainen otos tästä nuoresta neitokaisesta:

Jos metsään haluat mennä nyt...

2010-04-10T17:24:00.000+03:00

...niin takuulla yllätyt! Tai no sitä samaa hillumista se on tämän porukan kanssa siellä kuin missä tahansa muuallakin. Fantom on aina varmasti mukana koska se on niin hyvä juoksuttamaan koko porukkaa. Fantom edellä, muu sakki ajohaukun kera perässä. Kameraan tarttui tällainen näpsäkkä otos ennen akkujen loppumista, olisin mieluusti kyllä enemmänkin kuvannut mutta minä en vaan tule tuon pokkarin kanssa juttuun.

Kaksi ruotsalaista marjaa:

Fantom sai taas "tyylikkään" kesäkampauksen mallia kaikki pois, näemmä yksi tikkurisuoksa-lenkki riittää mulle. Ennen jaksoin täyden turkin kanssa mutta nyt sitä on tullut kovin mukavuudenhaluiseksi. Hetken jopa mietin kun matkassa oli partasuu Fantom, pitkäkarvaiset Svante ja Gösta ja lyhytkarvainen Kyllikki että näinköhän lyhyt olisikin mukavin kun Kylli tepasteli kuivin tassuin suoraan keittiöön ja loput passitettiin vessaan huuhdeltavaksi... Fantom vähän pyöritteli Göstaa savisella pellolla ja Gösta oli kyllä sen näköinenkin, liekö Fantsu kostanut kaikki parrassa roikkumiset samalla kertaa kun tilaisuus kerrankin tuli!

Fantom on CCL-kantaja

2010-04-08T07:56:00.000+03:00

Fantom on CCL-kantaja, eli kantaa perimässään ko. sairautta muttei itse sairastu siihen. CCL-riski oli tiedossa eli sen suhteen kantajuus ei ole yllätys eli en voi missään nimessä sanoa että olisin tulokseen pettynyt. Päinvastoin, onneksi vain kantaja eikä sairas. Mietintä Fantomin tulevaisuuden suhteen siis jatkuu.

Sohvin ja Kyllin kanssa luolilla

2010-03-28T15:04:00.001+03:00

Pakattiin Sohvi ja Kylli autoon ja lähdettiin taas luolille. Tällä kertaa kaikki supit oli liikekannalla, ilmeisesti varauspalvelu oli hukannut varauksemme ;) Koirat nauttivat silminnähden tyhjiäkin pesiä tutkiessaan ja oli mukava huomata ettei kumpikaan hauku turhia. Sohvilla on tapana murista kulkiessaan kun elukanhaju on voimakas mutta sekin ehkä loppuu kun ikää ja kokemusta karttuu. Kylli taas etenee täysin äänettömästi ja silloin kun haukku kajahtaa niin tietää että elukka on edessä. Kovin perusteellisia luolan tutkijoita on kumpainenkin, ne todella tutkivat jokaisen sopen ja tulevat sitten katsomaan että pah, tyhjää täynnä! Jokunen kuva osui kameraan, ensin Sohvin ja Kyllin kurkkaus samalta maapesältä kun laitettiin ensin Sohvi tutkimaan tilannetta ja sen jälkeen vielä Kylli varmistamaan että todellakin tyhjä on. Sitten kolmantena vahinkolaukaus kun kuvasin vaan ladon alusta kun sinne ei kurkkaamalla nähnyt ja siellä sattuikin sitten näkymään Kyllin takamus :D

Veeran ja Svanten pentue

2010-03-26T09:17:00.002+02:00

Veera on astutettu 25.3. ja pentujen odotetaan syntyvän n. 27.5.

Odotettavissa tasapainoisia perhekoiria moneen menoon!

Liikkeessä löytyy...

Red Top's Klatjofs "Svante"

Zingarese Zarzuela "Veera"

Varsinaisia varauksia ei oteta vastaan ennen kuin pennut ovat syntyneet ja riittävän vanhoja mutta asialliset tiedustelut ovat tervetulleita. Veeraa ja Svantea saa tulla moikkaamaan vaikkakin siinä on aina se riski että niihin rakastuu. Muutama vannoutunut tietyn rodun harrastaja on Svanten tavatessaan alkanut miettimään että pitkäkarvainen mäyräkoira voisikin olla aika kiva rotu ja Veerallahan on vankka kannattajakunta lähipiirissä. Sijoituskoteja etsitään!

Tiedustelut:
Tia Eskelinen

tia.eskelinen[at]gmail.com
0407234164

Ota yhteyttä ensisijaisesti sähköpostitse, esittele itsesi ja kerro vähän ajatuksiasi ja odotuksiasi pennun suhteen niin minäkin kerron lisää omista ajatuksistani. Kysyä saa ihan mitä vaan, on helpompi kirjoittaa kun tietää vähän että mikä asia kutakin kiinnostaa. Älä epäröi ottaa yhteyttä!

Sekalaista turinaa

2010-03-26T08:47:00.002+02:00

Agility jäi kennelyskä"epidemian" takia tauolle mutta ohjelmaa on kyllä siitä huolimatta riittänyt. Dharma on oma pirtsakka itsensä mutta Fantomin tilanne vähän huolettaa. Se on jostain syystä todella ahdistunut jäädessään yksin kotiin ja tätä on jatkunut jo kuukausia. Kaikkea on kokeiltu, laitettu Fantom eri huoneisiin josko joku rauhottaisi, se on jopa häkissä ollut kun aiemmin se rauhoittui häkkiin tosi hyvin mutta sekään ei auta. Tätä kirjoittaessani mietin että tätä taitaa olla jatkunut melko lailla koko sen ajan kun Fantom on eristetty muista epileptisten kohtaustensa takia. Dharma sillä on nykyään kaverina kun en usko Dharman tekevän sille mitään vaikka se kohtauksen saisikin mutta sekään ei ole poistanut ongelmaa. On ikävää kun koira on ahdistunut ja se on asia mille on ehdottomasti saatava ratkaisu pian. Fantom syö nykyään hitaammin kuin aiemmin, siis kuin hidastetuissa elokuvissa ja se on ollut vähän toistaitoisen oloinen jo pidempään. Tiibetinterriereillä on olemassa sellainen sairaus nimeltä CCL ja Fantom on nyt geenitestattu sen sairauden suhteen, tulosta odotellessa. Moni Fantomin oireista nimittäin sopii tuohon sairauteen: CCL-tietoa suomeksi. Toivon todella että tulos olisi negatiivinen koska CCL ei ole parannettavissa mutta nyt ei auta muu kuin odottaa tulosta ja miettiä ratkaisuja.

Kylli pääsi pitkästä aikaa metsälle ja teki hyvän työn ladon alla, saaliina kaksi supia. Pepin metsästyskausi jäi vähän torsoksi, joku jänisajo, yksi vähän pitempikin mutta josko ensi kaudella sitten pääsis Peppikin vauhtiin... Göstaa ollaan herätelty josko siitä luolamies saataisiin, kovasti supit kiinnostivatkin nuorukaista että josko se siitä pikkuhiljaa. Kyllin tyttö Sohvi sai silloin viime syksynä yhden supin ja on talvella ajanut jänistä ja (lihavaa) peuraa, Sohvi myös jäljestää eli siinä näkee että mäyräkoirasta on moneen menoon kun annetaan mahdollisuus! Amalia on kova tyttö haukkumaan kettua ja nenä toimii jäljelläkin eli tytöistä on moneen lähtöön! Kyllin pojat ovat kunnostautuneet lähinnä seuranpidossa ja omistajien ulkoilutuksessa, erittäin tärkeä virka sekin eikä sitä saa unohtaa! Välillä sitä tulee vaan höpöteltyä saavutuksista metsässä ja kauneuskisoissa mutta suurinta iloahan kaikki koira tuottavat siinä normaaliarjessa 24/7/365.

Gösta 6kk 6,5kg

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä turinana Svanten ja Veeran häät, eli eilen oli onnistuneet treffit ja pitkäkarvapentuja laitettiin tilaukseen!

Niin päivää

2010-03-10T02:19:00.004+02:00

Niin Piia täällä taas terve. Täällä Turussa on talvi, jos tiiätte, ja mamma on hirveän kiukkuinen ulkona meidän kanssa aina kun me kuulemma riehutaan hihnassa ja vejetään ja sitten se meinaapi kaatua ja minä sanon kyllä ettei me mitään riehuta, jos nyt vähän pitää joskus Elvin kanssa tapella niin se ei kyllä mitään riehumista ole ja minä tiiän kyllä miten riehutaan, siinä mää oon hyvä, jos tiiätte.

Mulla on semmoinen juoksuaika nyt, mää en tiiä mitä se tarkottaa oikein kun ainahan minä juoksen, mutta mamma sanoi että mulla on nyt semmonen. Sen mielestä mää en sais maata sängyssä kun mää vaan sotken sen mutta eipä ne huomaa kun mää tuun sinne aina niin hiljaa ja meen keskelle tyynyn viereen nukkumaan, hi hi hi. Elvi on kuulemma mun juoksemisajan takia semmonen seksihullu nyt, ja mamma sanoo että me ollaan lepakoita, jos tiiätte semmoset lepakot niin me ollaan kuulemma niitä, mutta minen vielä ihan oikein tajua miten se keksihulluus liittyy tähän ja lepakoita me ei ainakaan olla kun me ei osata ees lentää, ettäs tiiätte! Viimeksi kun mulla oli semmonen juoksemisaika niin mun piti käyttää semmosia tyhmiä housuja, mutta määpä keksin että sieltä voi sisältä syödä sen suojan ja se oli hyvää nam, ja mamma taas hermostui ja syötti mulle suolaa ja sitten multa tuli taas oksennus, ja mamma sanoi että tuo koira on liian tyhymä käyttämään edes housuja, mitähän se silläkin tarkotti... niin nyt mulla ei ole mitään semmosia housuja ja mää vaan kuulemma sotken joka paikan, hä hää.

Mamma ilmotti mut johonkin koirakouluun, mutta me ei vielä tiietä päästäänkö me sinne. Saa nähä mitä mulle siellä opetetaan jos me päästään, emmää ainakaan halua oppia mitään lukemaan tai semmosta... mutta mää oon oppinu uuden tempun kotona! Mamma käytti semmosta hassua naksukonetta ja syötti mulle makkaranpaloja ja sitten mää yhtäkkiä tajusin että se haluaa että mää meen makaamaan maahan ja sitten mää meninkin ja kaikki sanoi että hyvä koira. Vielä jos mää opin silleen kierimään niin iskä kuulemma häviää jonkun vedon ja joutuu tiskaamaan monta kertaa, hi hi hi...

Me oltiin mamman kanssa kahestaan reissussa, ja siellä oli hauskaa. Me mentiin bussilla ja junalla ja autolla ja mää olin kuulemma tosi kiltisti ja se kon... konvehti.. tööri sanoi että onpa hieno ja rauhallinen koira ja se nauratti minua, tietäispä vaan... siellä perillä oli paljon muitakin koiria ja minä leikin niien kanssa ja se yksi oli vasta hauska, kun minä juoksin sen perässä ympäri taloa ja haukuin semmosta jahtihaukkumista niin kauan että mammalla meni taas hermot ja minut vietiin pois. Siellä oli semmonen pieni ihminenkin, sen kanssa oli mukava leikkiä paitsi että se hermostu mulle kun minä en antanu semmosta pehmolelua sille kun se heilutti sitä ja leikki mun kanssa, mutta muuten mää olin sille kiltti enkä välittäny vaikka se vähän veti korvista välillä. Muuten se oli mukava paikka paitsi että siellä kuulemma mäyräkoirien pitää olla kodinhoitohuoneessa jos ihmiset lähtee käymään jossain ja minäkin jouduin sitten sinne ja mamma sano että se on mulle ihan oikein kun minä oon viime aikoina vähän rikkonu jotain tavaroita. Vaikka se oli kyllä vahinko kun se yksi kukka putosi, enkä minä tienny ettei niitä semmosia rasvapurkkeja saa syödä vaikka se rasva kyllä oli hyvää, jos tiiätte. Siellä oli semmonen hassu seinä kanssa, että kun sen eteen meni seisomaan niin siellä oli tämmönen ihan samanlainen mäyräkoira, jos tiiätte, ja sille minä murisin ja haukuin aika paljon ja se haukku aina takasin, ja mamma sano että voi jeesus sinä oot tyhymä. Minä sanoin sille että tyhymä sulla on ihtellä housussa, jos tiiät.

Nii ei muuta soitellaan taas t Piija Turusta

Täällä on tylsää!

2010-03-07T20:29:00.012+02:00

Kuten otsikkokin jo kertoo mulla on ihan hirveen tylsää täällä, tulukaa ny joku ja keksikää mulle tekemistä! Toi meijä äiskä on ihan laiska ja riehuu ympäri Suomee, eikä ollenkaa hoida hommiaan eli viihdytä meitä!

Tulis jo kevät niin mää pääsisin juokseen, äiskä on nimittäin luvannu viedä mut Viljon kanssa Tampereelle juoksemaan! Siellä kuulemma juostaan lujaa sellase jutun perässä, emmää muuta tiedä, mutta juokseminen on kivaa! Ja jos äiskä taas pettää lupauksensa nii mää en kyllä ala, vaan muutan muorilaan, siellä sentää on hevonkakkaa jossa pyöriä! Arvakkaa vaan onko ollu kova homma pitää mun kotirataa kunnossa ku lunta on tullu niin hirveesti. Äiskäki sitä yrittää kolalla lykkiä auki, mutta jokapäivä mun on ainaki viis kertaa juostava se läpi, ettei lumi ihan valtaa sitä. Joskus Öppe ja Mimmiki auttaa mua. Sit mää juoksen niin lujaa ettei kukaan saa mua kiinni.

Tossa alla on Siiri ja Hilma, aivan hävytöntä että mä en päässy treffaa Siiriä se on nimittäin aika syötävän suloinen, eiks vaa? Seuraavassa kuvassa on Mimmi, mä oon kyllä äiskälle sanonu, että Mimmille tarttis ostaa oma punkka mutta äiskä ei vaa ostanu ja siks Mimmi tarvii nukkua liian pienen pahvilaatikos. Sit Mimmi o tossa aukasee joululahjaa, tai eihä se sitä tajunnu aukasta. Kyllä mä sillo ajattelin, että jos o lusikalla annettu niin eihän sitä voi kauhalla vaatia! Öppe sentää ymmärs mitä sille lahjalle pitää tehä, mutta se onki niin Viisas! Viimesimpänä olen mä, minkä kaikki ny tietysti arvaski ku tossa kuvassa o niin hyvännäkönen koira! Me oltiin ulkoilee Mimmi, Taku ja mä nii ja äiskä ja iskä. Oli aikasta kivaa, paitsi että me ei oltu muistettu ottaa eväitä! Jos mun äiskä osais enemmän niin se olis laittanu tekstit joka kuvan alle, mutta ku se ei tajuu...mite se ny meni jos oli lusikalla annettu jne...

Kummiski, ei mulla tällä kertaa muuta olis. Tai olis paljonki asiaa, mutta äiskä on räveltäny noitte kuvien kanssa niin kauan, että jo taas on nukkumaanmeno aika. Öitä ja uniis herkkuisia luita!

P.S. Kylli sun agilityharkat kuulostaa huisin kivoilta! Voi olla et mäkin meen joskus taas kokeilee, viimeks siellä oli ihan tylsää ku piti vaan oottaa eikä ollu yhtää vauhtia eikä vaaarrrallisia tilanteita!

Agilityä taas!

2010-03-03T20:52:00.001+02:00

Tästä taitaakin tulla Kyllikin treeniblogi, mutta ei anneta sen häiritä. Piipero varmaan kirjoittelee meille jossain välissä tarinaa ja se on kyllä ihan sallittua muillekkin. Marttakin voisi kertoilla taas kuulumisia ja laittaa kuvia myös kavereista, Mimmistä ja Öpestä. Kuvat on aina kivoja vaikkei mitään turisisikaan, tämä blogi elää myös teidän muiden kirjoituksista, olen saanut palautetta että tätä on kiva lukea ja se kannustaa ainakin itseäni kirjoittelemaan vaikkei olisi juuri sanottavaakaan.

Tänään oli agilityssä vuorossa uusina esteinä A ja keinu, lisäksi kokeiltiin hypätä kaksi hyppyä peräkkäin. Hauskaa oli jos ei muuta! Kylli on kyllä aika taitava ollakseen ihan aloitteleva agilityn saralla. Keinu on nyt ensimmäinen este mitä Kylli epäröi, kaikki muut on ollut alusta asti kuin vanhoja tuttuja. Ohjaus onkin hauska juttu, sillä Kylli on aika herkkä ja reagoi jokaiseen liikkeeseeni voimakkaasti, se vaatii oman kehon hallintaa ja pitää olla tarkkana, heti kun ohjaan väärin niin koirakin tekee väärin, mitään ei saa anteeksi :D Toisaalta se on hyväkin, on pakko keskittyä omaan liikkumiseen! Kyllin lempieste tällä hetkellä on ehdottomasti puomi ja haastavin keinu, jälkimmäisellä Kylli on tosin ollut tasan kaksi kertaa että eiköhän se siitä pikkuhiljaa ala sujumaan. Hiljaa hyvä tulee! Koko ajan ohjaan Kylliä molemmilta puolilta etten vaan kangistuisi siihen että koira on vasemmalla puolella ja oikealta ohjaaminen on mahdotonta.

Gösta pääsi taas hallille Jarkon kanssa, vähän harjoiteltiin näyttelyitä mutta avainsanana on se, että Gösta pitäisi suunsa kiinni vaikka minä olen toisessa päässä hallia. Voi sitä itkua ja tuskaa... Ai miten niin läheisriippuvainen... Gösta meni taas pari kertaa putken ja tällä kertaa nostettiin se myös puomin alastulolle, houkuteltiin kävelemään siitä itse alas ja hyvinhän se meni.

Gösta 5kk

2010-03-01T17:52:00.000+02:00

Gösta täytti kokonaiset viisi kuukautta ja sen kunniaksi otettiin tuore poseerauskuva. Gösta painaa melko lailla tasan kuusi kiloa ja vaikuttaa onneksi siltä että Göstasta ei kasvaisi ihan Svanten veroista 10-kiloista jättiä! Göstan kanssa ollaan harjoiteltu näyttelyjuttuja ja se sujuukin melko lailla luonnostaan, ainakin seisomisen osalta, näyttelyhihnassa kulkeminen on MÄLSÄÄ ja aivan liian hallittua Göstan mielestä. Göstalla on muutenkin sisua vaikka muille jakaa, tassukarvoja siistiessä tuli vähän sanomista kun pikkuherra oli asiasta kanssani eri mieltä :D Sisukas pikkumies!

Eilen Gösta sai haistella kuollutta jättirusakkoa ja peuran nahkaa ja kyllä ne vaan pikkuista riiviötä kiinnostivat. Peppi pääsi Jarkon ja Markon kanssa metsälle hengailemaan ja oli kyllä naatti koko illan. Ei tuo lumimäärä oikein jaksa innostaa, ei ihmisiä eikä koiria.

Keskiviikon agilityt takana taas

2010-02-24T23:01:00.000+02:00

Tänään oli vuorossa vanhan kertausta sekä uutuuksina puomi, rengas ja pöytä. Hyppyesteet sujuivat viime kertaa huomattavasti paremmin, viikon mietintätauko oli tehnyt tehtävänsä. Putkikin meni ihan putkeen ja kepit sujuivat samaan tapaan kuin viimeksikin. Pöytä on helpponakki, puomi ei tuottanut tuskaa mutta kontaktille palkkaaminen onnistuu toistaiseksi vain koiran oikealta puolelta, vasemmalta puolelta kun ohjaa puomille niin Kylli hyppää pois kontaktilta kun kyykistyn sitä palkkaamaan. Tarkoitus on siis pysäyttää koira alastulokontaktille ja palkata siihen. Rengas mentiin muutamaan kertaan, en antanut kertaakaan mennä ohi, eli yritetään vahvistaa heti niin että renkaan läpi eikä sivusta ohi.

Hypyille pystyin ohjaamaan kummaltakin puolelta vaikka itselleni koiran vasemmalta puolelta ohjaaminen on han-ka-laa! Sarja hyppy-pöytäkin onnistui hyvin ja aitojen ympäri pujottelu samaten. Opeteltiin myös paikallaoloa Kyllin kanssa kun se vaatisi hieman hiomista. Kylli pysyy kyllä hirveän hyvin hanskassa ja ottaa kontaktia, voi sitä tekemisen riemua!

Gösta oli Jarkon kanssa hallilla mukana, vähän harjoiteltiin näyttelyjuttuja Göstan narun päässä minä, Jarkko ja Satukin vielä kun tavoite on että Gösta oppisi että muidenkin kanssa voi näyttelyjuttuja tehdä... Svante kun on niin minussa kiinni ettei mitään mahdollisuutta antaa sitä muiden esitettäväksi jos itse olen paikalla ja poikien kanssa kun voi käydä niin että kehässä pitäisi olla samanaikaisesti. Kyllin agitreenin jälkeen Göstakin pääsi putkeen ja menikin rohkeasti läpi! Siitä se lähtee!

Kylli harrastaa agilityä

2010-02-17T19:47:00.001+02:00

Meillä alkoi tänään Kyllin kanssa agilitykurssi! Ensimmäisenä opeteltiin hyppyestettä, keppejä ja putkea joista viimeisin eli putki oli mäyräkoiran vaistot omaavalle koiralle helppo nakki. Heti ensimmäisenä tajusin että paikallaoloa pitää ehdottomasti harjoitella lisää, nimittäin se ei oikein toiminut... Kyllin ensimmäinen hyppyeste meni mäyräkoiramaiseen tapaan eli totaalinen riman alitus, eipä sitä alimmalle kannakkeelle asetettua rimaa juuri muu koira alitakaan ;) Sitten uusi vinkkaus että ylitse olisi suotavaa hypätä niin sehän alkoi sujumaan. Keppejä mentiin vain muutaman kerran ja ehkä se siitä alkaa sujumaan jahka tässä opetellaan. Hauskaa oli ja seuraavaa kertaa odotellaan jo innolla! Kylli on ihan naatti, taisi aivotyöskentely ottaa voimille ;)

Gösta keinoluolilla haistelemassa

2010-02-07T21:33:00.000+02:00

Gösta, 4kk, pääsi haistelemaan ketun hajua keinoluolille ja liikkuikin rohkeasti avatussa luolastossa ja luolaston ulkopuolella. Kettua ei treffattu, sen aika on vasta myöhemmin. Kotiin tultuamme Kylli oli katkera, se nuuski kaikki vaatteet ja oli pettyneen näköinen kun ei itse päässyt luolille. Petturit! No josko Kyllin kanssa muutaman viikon kuluttua päästäisiin ihan tositoimiin...

2010-01-30T21:14:00.002+02:00

Se on moro vaan kaikille! Ajattelin, että jo se on munkin aika tänne jotain itsestäni kirjottaa ku kaikki muutkin kerran. Olen Martta 2 vee neitokainen Virroilta. Rodultani olen tiibetinterrieri ja tuo Fantom on mun iskä. Mun laumaan kuuluu äiskä, iskä ja koirakaverit Öppe ja Mimmi sekä Hilma kissa. Lisäksi julmasti on suljettu häkkiin suloinen ja pörröinen Siiri, jonka nää väittää olevan kani, mutta mun mielestä se on mun kauan kadoksissa ollu pentu!

Mun suurinta huvia tällä hetkellä on Mimmin kiusaaminen, se pitää niin mukavaa ääntä kun sitä vähän linttaa lumihankeen. Öppee ei viitti kiusata ku se alkaa heti roikottaa jalkaansa ja teeskentelee, että ny siihen sattu. Muuten mää lenkkeilen aika ahkerasti ja oonkin niin fiksu, että saan olla lenkit vapaana. Äiskä kehu, että mä saan olla vapaana, koska tuun heti ku se huutaa (joskus mä kyllä leikin etten kuule niin saan olla vapaana pidempään). Viimeks oli aika pelottavaa ku yhes pihas oliki kans koira vapaana, mä juoksin heti äiskän luokse ku se käski, että se sai laittaa mut kiinni. Sen jälkeen menin sit kertoo sille rotjakkeelle, ettei toisia saa noin pelotella! Oon nimittäin aika urhee koira. Kerraski ku meijän pihaan tuli yks naapurin koira niin mä pelastin meijän kaikkien herkkuluut suuhuni ja juoksin äkkiä ovelle.

Äiskä on häätäny mut ja Mimmin öiks pesuhuoneeseen. Mä viihdyn siellä ku siel on mun rakas punkka, mutta Mimmi vähän rotestoi. Ei auta edes punkan halailu ku Mimmi haukkuu korvan juuressa,olispa kuuro niinku seki niin ei paljo haittais. Mimmi on ihan mukava, mutta välillä aika rasittava.

Mäkin kävin terveystarkastuksissa ja oli se kummaa touhua. Tapasin yhen toisenkin tiben Pertin, mutta en tykänny sitte yhtää ku se alko heti ahdisteleen. Olis pitäny karvansa omalla puolellaan niin olis voinu olla ihan siedettäväkin. Tulokset näytti ihan hyvää, että terve pitäs niiren puolesta olla. Loppureissu on vähän hämärä ku mää jostain syystä sammahdin kesken kaiken ja heräsin seuraavan kerran vasta kotona! Ihme juttu.

Mutta ny väsyttää jo niin kovin ja äiskä varmaa repii meijät ylös jo viideltä, se ku on keksiny uuden villityksen eli aamulenkit. (Kyllä se tosta pian taas tasaantuu, sanokaa mun sanoneen!) Täytyy siis mennä nukkuu. Paljosti terveisiä Tialle ja Jarkolle ja muillekki jokka mut muistaa!

T. Martta ja sen hovi

Pilen talvikuulumisia

2010-01-25T23:42:00.005+02:00

Niin terve, minä oon se Piia Turusta taas jos tiiätte. Mulle kuuluu oikein hyvää, käytiin vähän aikaa sitten silmälääkärissä ja se oli mukava reissu paitsi että piti autossa olla häkissä ja se oli tylsää. Siellä lääkärissä mulle laitettiin semmoisia tippoja silmiin ja sitten mää pissasin lattialle huvikseni, ja sitten se lääkäri katsoi niitä silimiä semmosella lampulla ja ilman lamppua ja sanoi että onpa kyllä vähän maanantaikappale koko silmä ja minua nauratti. Mutta kuulemma se silmä mikä on huono niin oli mennyt paremmaksi, jos tiiätte. Mää näänkin sillä taas vähäsen, on paljon parempi pällistellä ja katsoa telekkarista Vinksiä, se on mun lempi ohojelma jos tiiätte semmosen Vinksin niin se on hyvä. Ratula on huono. Äiti ja Tia sanoi että hyvä koira ja kotimatkalla mää sain semmoista herkkuruokaa vaan sepä oli ehkä vähän huono ajatus kun sitten aamulla mulla oli hirmuinen ripuli ja mää oksentelin matolle ja äiti yökkäili ja puhui kaikkia rumia ja iskä vaan nukkui eikä huomannut mitään vaikka täällä haisi ihan hirviältä, hi hi hi. Saattoi se kyllä olla joku pöpökin kun mää aina työnnän mun kirsun joka paikkaan mihin ei pitäis niin siitä voi kuulemma saada pöpön ja sitten tulee semmonen tauti mahaan.

Sitten mää oon käynyt semmosissa koiranäyttelyissä. Se on hauskaa, siellä on hulluna kaikkia muita koiria ja niitä saa haistella ja ihmiset tulee rapsuttamaan kun minä oon kuulemma niin sievä, ja sitten minä vähän aina pyörin lattialla ja heilutan häntää ja oon onnellinen kun joku huomaa. Siellä näyttelyissä juostaan semmosesti hassusti ympyrää ja minä juoksen aina tosi hienosti. Tuomaritkin on tykänneet musta, se toinen sano että mää olin erittäin hyvä mutta kuulema hento ja hontelo vielä ja mää sanoin että hento ja hontelo sulla on housuissas, jos tiiät. Se toinen tuomari viime viikonloppuna tykkäsi musta vielä enemmän ja sanoi että mää oon niinku erinomainen, mut sitten mää en kuitenkaan saanu palakintoja kun oon kuulemma vielä niin löysä! Äiti sano että löysä mä kyllä olen mut eniten tuosta päästä, jos tiiät. Ne aina haukkuu tyhymäksi... Mutta se näyttelyissä on kyllä parasta että sitten kun mää oon juossu hienosti sielä niin mää saan aina nakkija.

Kotona minä oon vaan seurannu iskää ja äitiä joka huoneeseen koko ajan, kuulemma minä oon semmonen seurakoira. Mää oon nykyään aika hyvä varastamaan pöydältä, jos tiiätte ku siellä on aina jotain sämpylöitä tai karkkija niin minä varastan ne vaan sitä minä en ikinä muista että pitäis mennä piiloon syömään niin melekein aina jään sitten kiinni ja nuo ottaa ne herkut pois. Iskä ja äiti osti uuden sängyn ja me mahutaan nyt paljon paremmin nukkumaan siellä peiton alla. Me ei kuulemma saaha tulla sänkyhyn mutta me tullaan aina silti, jos tiiätte ja sitten ku meitä yritettään heittää pois niin mepä väistetäänkin nii iskä aina potkasee vahingossa äitiä eikä meitä, hi hi.

Joo ei muuta soitellaan t Piija Turusta.

Uusi vuosi, uudet kujeet!

2010-01-08T15:34:00.004+02:00

Pakkanen pitää hurttimukset sisällä eikä sitä kieltämättä itsekään juuri halua pakkaseen nenäänsä työntää. Metsästysreissutkin ovat kaatuneet näihin paukkupakkasiin mutta eiköhän sitä keliä riitä niihinkin puuhiin kevään edetessä. Gösta kasvaa ja komistuu, se on reipas riiviö joka ei pelkää mitään ja on kietonut kaikki tassujensa ympärille. Ääntä ja tahtoa riittää mutta niin sitä riittää meillä ihmisilläkin!

Dharma ja Svante

Gösta puree Kylliä korvasta...

...ja Kylli hermostuu, Gösta tuumaa et älä ny hermostu en mä tosissaan..

Göstan mielestä Fantom on kiva tyyppi

Göstan suuuuuri suu

Hejsan, jag heter Gösta

2009-12-02T12:45:00.001+02:00

Tai niinku suomeks "Morjens, mun nimi on Gösta". Tossa ylläolevassa kuvassa komeilee veljekset aka svedut tai svedupellet, ihan miten vaan. Saavuimme Suomeen tänä aamuna sellaisella punaisella laivalla jossa oli huisin paljon ihmisiä. Toi neekeri on mun broidi, joka jatkoi saman tien matkaansa uuteen kotiin. Mä oon siis toi ruskee tossa vasemmalla. Virallisemmin oon Red Top's Malaco ja toi broidi on Red Top's Molekyl, kutsumanimeltään Mikki. Mikki muutti Varaventtiilin kenneliin Kokkolaan kahden mäykyn kaveriksi. Mun oli tarkoitus etsiä täällä ollessani itselleni sijoituskoti mutta toi isäntä näyttää kyllä niin myydyltä että en tiiä maksaako vaivaa ees yrittää. Ei se mua mihinkään kuitenkaan laske...

Amalia armas kippuravarvas

2009-12-01T22:07:00.011+02:00

Onnea muillekkin 1vuotiaille!!
Tässä kuvapläjäys Amalian matkan varrelta!

pirjo

Synttäritunnelmia

2009-11-30T02:06:00.005+02:00

Piia piipero, piipii pikkukoirakin on nyt kokonaisen vuoden ikäinen. Vuoteen on ehtinyt mahtua monta iloista hetkeä ja hiukan murhettakin, mutta hetkeäkään en ole katunut sitä että Piiasta tuli meidän pienen perheen neljäs jäsen. Kovasti odotettu ja toivottu pikkutaapero on hurmannut kaikki tapaamansa ihmiset vilkkaudellaan ja yleisellä elämänilollaan, ja vaikka Piian älyn vajavaisuudesta on väännetty monta vitsiä, rakkautta Piialta ei ainakaan puutu vaan sitä riittää tasapuolisesti kaikille jaettavaksi. Piian kanssa olen myös päässyt ensimmäistä kertaa oikeasti nauttimaan koiranäyttelytouhuista pienten ja isompien onnistumisten myötä, ja toisin kuin Elvi, Piia tuntuu tykkäävän niistä puuhista itsekin. Erityiskiitos kaikesta kuuluu Tialle, joka on elänyt mukana niin hyvät kuin huonotkin hetket ja ollut aina valmiina auttamaan kaikissa käytännön järjestelyissä ja ongelmissa.

Piia on juhlistanut syntymäpäiväänsä tappelemalla lahjaluista Elvin kanssa ja nakertamalla kaikessa hiljaisuudessa isännän upouuteen t-paitaan komean reiän sekä eteen että selkäpuolelle. Syyllistä etsittäessä Pile ei luonnollisestikaan tiennyt koko asiasta mitään.

Tässä Piia odottaa jännittyneenä, joko saisi katsoa lahjaansa

S-pentueella kokonainen vuosi mittarissa!

2009-11-29T23:40:00.000+02:00

S-pentue näki päivänvalon tasan vuosi sitten, alkuun tarinassa seikkaili seitsemän pientä pentukoiraa mutta joukko kutistui pian kuuteen. Nämä kuusi pentua ovat eläneet uutta elämäänsä omissa ihanissa perheissään ja kaikista kuulemme uutisia säännöllisin väliajoin. Kaikki pennut elävät rakastettuina perheenjäseninä ja se on minusta ehdottomasti tärkeintä. Vaikka useimmiten tulee kirjoiteltua uutisia niistä pennuista jotka käyvät näyttelyissä tai metsällä, niin silti muitakaan ei ole unohdettu! Tämän blogin myötä olenkin nyt pyrkinyt siihen, että kaikki pystyvät itse tänne lisäämään kuvia ja kirjoittamaan kuulumisiaan jos nyt vaikka tuntuukin siltä ettei ole mitään kerrottavaa. Aina on valokuvia siitä miten kukkaruukku on levitetty siihen valkoisella matolle tai peittojen vanut levitelty pitkin makuuhuonetta, sellaiset kuvat luovat lohtua muille pentukoirien omistajille :) Välillä kameraan osuu kuva peiton alla pilkottavasta koirankuonosta tai selällään pötköttävästä raukeasta nakkikoirasta. Ne kaikki ovat jakamisen arvoisia!

Tästä se kaikki alkoi, vastasyntyneet pentuset:

Kuulumisia "päämajasta"

2009-11-25T15:54:00.002+02:00

Fantom, 9, pääsi palleroistaan, johan sitä on suunniteltukin kolmisen vuotta mutta nyt tartuttiin tuumasta toimeen. Fantom leikattiin maanantaina ja oikeastaan ensimmäisen illan jälkeen ei juurikaan ole huomannut että meillä on toipilas. Haava on siisti eikä tyhjiin pusseihin ole ainakaan toistaiseksi kertynyt nestettä. Fantom on pirteä ja iloinen eikä vaikuta olevan yhtään kipeä. Kaulurinkin kanssa se osaa elää normaalisti eli eiköhän se tästä. Samalla reissulla Elvi ultrattiin ja todettiin sen olevan kantavana, pentuja odotettavissa joulun nurkilla siis! Myös Dharma pääsi terveystarkastukseen, kaikki kunnossa verikokeita myöten. Samaten Fantomin veriarvot olivat kunnossa, katsottiin nekin mielenkiinnosta.

Veimme Martan sunnuntaina Jyväskylään, josta se jatkoi kotiinsa. Näimme samalla reissulla sekä Paavon että Iitun ja kumpikin esiintyi edukseen näyttelyssä, Paavo sai toisen sertin ja myöskin vara-cacibin, Iitulle erinomainen ja kummallekin hyvät arvostelut! Esitin samalla kaverin Mahti-karkkarin ja saatiin se mikä oli tavoitekin eli PU-2 vara-cacib, joka vahvistetaan cacibiksi koska PU-1 on jo C.I.B.

Peppi on metsästyslomalla Peten ja Annin luona Jyväskylässä ja leikittää siellä Sohvia ja ihailee Siru-ajokoiraa. Viikonloppuna Peppi innostui ajamaan pupua yhdessä Sirun kanssa jopa parin tunnin ajan! Josko se siitä pikkuhiljaa innostuisi siis! Kyllin kanssa ollaan oltu nyt kaksi kertaa tutkimassa luolia, ekalla kertaa oli matkassa myös Sohvi ja viimeisestä luolasta löytyi jopa asukki, supikoira, mutta se pääsi livahtamaan meiltä aloittelijoilta luolastajilta. Kylli teki hienoa työtä sen kanssa parisen tuntia ja Sohvikin pääsi sitä haukkumaan. Toisella reissulla joka kolo oli tyhjää täynnä, toivottavasti joulun alla olisi enemmän liikennettä maan alla kun Sohvikin tulee taas katselemaan luolia. Svanten kanssa ollaan jäljestetty satunnaisesti, eli lähinnä silloin kun olen saanut metsään kaverin. Ai miten niin laiska...

Kylli kurkkaa luolasta

Vaikuttaisi siltä että elämäämme saapuu ilahduttamaan pieni pitkäkarvapoika Ruotsista. Kutsumanimeksi olemme ajatelleet Göstaa ja Göstalle pitäisi löytää aktiivinen sijoituskoti ettei meidän päälukumme kasvaisi yhtään suuremmaksi. Kuulemma mulle ja Göstalle (ja kai myös Svantelle) on majapaikka tuolla saunakamarissa jos se tuntuu jäävän liian pitkäksi aikaa kotiin roikkumaan =)

Mario ja Kylli (kuva: Tiina Efrati)

Taas jymäytettiin mammaa

2009-11-24T01:56:00.009+02:00

Sain mieheltä töihin viestin, että postiluukusta oli kolahtanut valituslappu. Hätäännyin tietenkin, että kuka nyt valittaa ja mitä pahaa me muka ollaan tehty! Metelöikö koirat (no ei), vai ärsyttääkö naapureita että me kukutaan öisin... viestin kirjoittajaa ei sitten ollut kovin vaikea arvata.

"TERVE SEMMOSTA VAAM ETTÄ KÖ ME OLLAHAM KUULTU ETTÄ TE ETTE ANNA NAKKIJA TARPEHEKS KOIRILE NII JOS TIIÄTTE SEMMOSIA NAKKEJA NIIM NIITÄ PITÄS NY AMTAA KOIRILE TAI ME TEHÄHÄN VALUTIS. TEVRESIN NAAPURIT JOS TIIJÄTTE SEMMOSET NII ME OLLAHAM SEMOSIA."

Käskin kertoa lapun kirjoittajille että ellei tyhjän vinkuminen lopu, heitän molemmat parvekkeelta, jos tiiätte semmosen parvekkehen niin sieltä.

Uusi blogi Cadium-koirien kuulumisille!

2009-11-23T20:24:00.001+02:00

Tervetuloa uuteen blogiin! Täällä saa kertoilla kuulumisiaan Cadium-koirat, urosteni jälkeläiset, sijoituskoirani ja niiden omistajat! Laittakaa minulle sähköpostia niin kutsun teidät kirjoittamaan ja jakamaan kuvia kaikkien kanssa. Pentublogit on pääasiassa astutuksesta luovutukseen ja tämä sitten lähinnä pentujen elämästä uusissa kodeissaan kertova blogi. En tiedä saako tällainen kannatusta mutta aika näyttää ja kaikkea voi kokeilla...

Jos kokee olevansa ujo kirjoittaja niin voi lisätä tänne vaikka vaan kuvia omasta koirastaan tai sitten laittaa minulle joko postitse tai sitten sähköpostilla kuvia niin julkaisen sen sitten blogissakin. Kaikkien pentujen kuulumiset kiinnostavat tosi paljon ja tiedän että on ihmisiä jotka seurasivat S-pentueen pentublogia ja innolla odottavat pentujen kuulumisia niiden kasvettua isoiksi!